[go: up one dir, main page]

Kitiini

eloperäinen materiaali

Kitiini (kreikaksi khiton = vaippa) on selluloosan ja tärkkelyksen kanssa luonnossa runsaana esiintyvä eloperäinen materiaali. Kemiallisesti kitiini on N-asetyyliglukosamiiniyksiköistä koostuva polysakkaridi[1]. Se on muuten kuin selluloosa, paitsi että yhden hydroksyylin tilalla on asetyyliamiini, jonka avulla kitiinimolekyyli voi muodostaa vetysidoksia, jotka vahvistavat materiaalia; kevlar on juuri samasta syystä vahvaa.

Kitiini.

Kitiini esiintyy luonnossa kolmessa eri polymorfisessa muodossa: α-, β- ja γ-muodossa. Näillä muodoilla on erilaisia, vaihtelevia ominaisuuksia. Polymeeriketjun järjestys erottaa nämä kolme polymorfista muotoa toisistaan. Tärkeimmät α-kitiinin lähteet ovat ravut ja katkaravut, β-kitiinillä mustekalat ja γ-kitiinillä loligot, jotka ovat mustekalojen sukulaislajeja.[2]

Kitiiniä muodostuu kun niveljalkaiset, kuten ravut, rakentavat kuoripanssariaan tai kun hyönteiset, joiden koko rakenne on kiinnittynyt kuoreen, saavat lopullisen muotonsa metamorfoosin viimeisenä vaiheena. Sienten, levien ja hiivojen soluseinämät sisältävät myös kitiiniä.

Teollisesti kitiiniä eristetään esimerkiksi äyriäisten kuorista poistamalla siitä muu kuoriaines esimerkiksi kalkki, valkuaisaineet ja väriaineet kemikaalikäsittelyjen avulla.

Kun kitiiniä deasetyloidaan emäksellä, saadaan kitosaania, joka liukenee happamaan vesiliuokseen.

Kitiinin kemiallinen kaava on (C8H13O5N)n ja CAS-numero 1398-61-4.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: ”kitiini”, Biologian sanakirja, s. 334. (Uudistetun laitoksen 3. painos) Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8
  2. Henna Siltavirta: Kitosaani ja sen käyttö lääketieteellisissä sovellutuksissa, Oulun yliopisto, Pro gradu tutkielma, Kemian tutkinto-ohjelma, 2017 (pdf)

Aiheesta muualla

muokkaa