John Pilger
John Richard Pilger (9. lokakuuta 1939 Sydney – 30. joulukuuta 2023[1]) oli australialainen toimittaja ja dokumentaristi, joka työskenteli muun muassa ITV-kanavalle.
| John Pilger | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1939 Sydney, Australia |
| Kuollut | 30. joulukuuta 2023 (84 vuotta) Lontoo,Iso-Britannia |
| Kansalaisuus | Australia |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija, dokumentaristi |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aiheet | politiikka, sota, terrorismi, globalisaatiokritiikki |
| Esikoisteos | The Last Day (1975) |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| johnpilger.com (englanniksi) | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pilger suhtautui kriittisesti länsimaiden toimiin kolmannessa maailmassa ja globalisaation eriarvoistavaan vaikutukseen. Hän teki omaa näkemystään tukevaa journalismia ja syytti länsimaista mediaa itsesensuurista, kun media vaikenee eriarvoistumisesta. Pilger halusi “haastaa vallalla olevan poliittisen, taloudellisen ja uutisointiin liittyvän konsensuksen.”[2] Hän oli myös tunnettu Irakin sodan vastustaja.
Brittiläisen New Statesman -lehden Aikamme sankarit -äänestyksessä vuonna 2006 Pilger sijoittui neljänneksi Aung San Suu Kyin, Nelson Mandelan ja Bob Geldofin jälkeen.[3] Vuonna 2009 Pilgerille myönnettiin Sydney Peace Prize, joka on Australian ainoa kansainvälisesti jaettu rauhanpalkinto.[4] Perusteluissa kiiteltiin Pilgerin työtä ihmisoikeuksien puolesta ja "äänen antamisesta voimattomille".[5]
Toimittajan työ ja mielipiteet
muokkaaPilger kirjoitti ylioppilaaksi Sydney High Schoolista ja suoritti neljän vuoden opinnot Australian Consolidated Pressissä. Vuodet 1958–1962 hän työskenteli freelance-toimittajana Australiassa, kunnes siirtyi vuonna 1962 ensin ulkomaankirjeenvaihtajaksi Italiaan ja sieltä Daily Mirrorin palvelukseen. Vuosina 1986–1988 Pilger oli perustamassa News on Sundayta ja toimi lehden päätoimittajana.
Työskennellessään Daily Mirrorille 1970-luvulla Pilger joutui poistetuksi Etelä-Afrikasta. Saapuessaan Jan Smutsin lentokentälle Johannesburgissa hän joutui täyttämään maahanmuuttolomakkeen. Paperissa kysyttiin rotua, tarkoittaen mustaa, valkoista jne., mutta hän kirjoitti kohtaan "ihminen". Tämä vastaus johti Pilgerin poistamiseen maasta.[6] Hän oli urallaan sotakirjeenvaihtajana Vietnamissa, Kambodžassa, Egyptissä, Intiassa, Bangladeshissä, Biafrassa ja Lähi-idässä.
Pilger tuki Wikileaksin Julian Assangea lahjoittamalla rahaa tämän oikeuskuluihin.[7]
Vuonna 2017 British Library hankki Pilgerin julkaistun työn digitaaliseen arkistoonsa.[8]
Pilger suhtautui kriittisesti omaan ammattikuntaansa ja katsoi länsimaisen median vaikenevan liian usein globalisaation kielteisistä puolista. Hänen mielestään monet toimittajat ovat propagandan levittäjiä, jotka tyytyvät toistamaan valtaeliitin sanomaa.[2]
Dokumenttielokuvat
muokkaa1970-luvulla John Pilger keskittyi Kaakkois-Aasian konflikteihin. Hän teki ensimmäisen dokumenttielokuvansa Vietnam: The Quiet Mutiny vuonna 1970. Hänen dokumenttinsa Kambodžasta – Year Zero: The Silent Death of Cambodia (1979) – esitettiin 50 maassa. [9]. 1970-luvulla Pilger kuvasi salaa Tšekkoslovakiassa, jossa hän haastatteli toisinajattelijaryhmä Peruskirja 77:n allekirjoittajia dokumenttiinsa A Faraway Country (1977).[10] Vuonna 1994 Pilger teki palkitun[11] dokumentin Death of a Nation: The Timor Conspiracy, jossa Pilger käsitteli Indonesian Itä-Timorissa länsimaiden hallitusten tuella harjoittamaa terroria. Vuonna 1996 Pilger kuvasi jälleen salaa autoritaarisessa valtiossa, tällä kertaa Burmassa, jossa hän paljasti miten maan sotilasjohto käytti omia kansalaisiaan orjatyövoimana.[12] Pilger on myös käsitellyt palestiinalaisten kohtelua Lähi-idässä kahdessa saman nimisessä elokuvassa Palestine is still the issue. Pilger teki tasaisin väliajoin dokumentteja, esimerkiksi The War on Democracy (2007), The War You Don't See (2010), Utopia (2013), The Coming War on China (2016) ja The Dirty War on the National Health Service (2019).
Kritiikki Pilgeriä kohtaan
muokkaaPilgeriä arvosteltiin Venäjän ja Kiinan suurvaltapoliittisten intressien kritiikittömästä puolustamisesta ja salaliittoteorioiden levittämisestä.lähde? Sergei ja Julija Skripalin myrkytystapauksen Pilger sanoi olevan osa Venäjävastaista "propagandakampanjaa", jolla oikeutetaan NATO:n toimet Venäjää vastaan. Hän vaikutti vihjaavan brittihallituksen olevan mahdollisesti murhayritysten takana todetessaan, että brittien asevoimien Porton Down -laboratorio sijaitsee tapahtumapaikan lähellä.[13] Vuonna 2016 Pilger julkaisi elokuvan The Coming War on China jossa Pilger kuvaa Kiinan sotilaallisen levittäytymisen Aasiassa vastaukseksi presidentti Barack Obaman aikana toteutettuun "Pivot to Asia" -politiikkaan, joka käsittää Yhdysvaltojen suurimman sotilaallisen panostuksen sitten toisen maailmansodan.[14] Koronaviruspandemian varjolla käytiin Pilgerin mukaan "sotaa Kiinaa vastaan", jolla hän viittasi omien sanojensa mukaan "rasistisiin" matkustusrajoituksiin ja "mediahysteriaan".[15]
Kuolema
muokkaaPilger kuoli Lontoossa 30. joulukuuta 2023. Hänen perheensä ilmoitti asiasta hänen X-tilillään.[16] Kuolinsyy oli keuhkofibroosi.[17]
Tuotanto
muokkaaDokumenttielokuvat
muokkaa- 1970: Vietnam: The Quiet Mutiny
- 1971: Conversations With a Working Man
- 1974: Vietnam: Still America's War, Palestine is Still the Issue, Guilty Until Proven Innocent, Thalidomide: The Children We Forgot, The Most Powerful Politician in America, One British Family
- 1975: An Unfashionable Tragedy, Nobody's Children, Mr Nixon's Secret Legacy, Smashing Kids, To Know Us Is To Love Us, A Nod & A Wink
- 1976: Zap - The Weapon is Food, Pyramid Lake is Dying, Street of Joy, Pilger in Australia
- 1977: A Faraway Country, Dismantling A Dream, An Unjustifiable Risk
- 1978: Do You Remember Vietnam?
- 1979: Year Zero: The Silent Death of Cambodia
- 1980: The Mexicans
- 1981: Cambodia Year One, Heroes
- 1982: Frontline: In Search of Truth in Wartime
- 1983: The Truth Game, Nicaragua: A Nation's Right to Survive
- 1984: Burp! Pepsi v Coke in The Ice Cold War
- 1985: The Secret Country - The First Australians Fight Back
- 1987: Japan Behind the Mask
- 1988: The Last Dream: Heroes Unsung; Secrets; Other People's Wars
- 1989: Cambodia Year Ten
- 1990: Cambodia The Betrayal
- 1992: War by Other Means, Frontline - In Search Of Truth In Wartime
- 1993: Cambodia: Return to Year Zero
- 1994: Death of a Nation: The Timor Conspiracy (päivitetty 1999), Flying the Flag, Arming the World
- 1995: Vietnam: The Last Battle
- 1996: Inside Burma: Land of Fear (päivitetty 1998)
- 1997: Breaking the Mirror - The Murdoch Effect
- 1998: South Africa: Apartheid did not Die
- 1999: Welcome to Australia
- 2000: Paying The Price: Killing the Children of Iraq
- 2001: The New Rulers Of The World
- 2002: Palestine Is Still The Issue
- 2003: Breaking the Silence: Truth and Lies in the War on Terror
- 2004: Stealing a Nation
- 2007: The War on Democracy
- 2010: The War You Don't See
- 2013: Utopia
- 2016: The Coming War on China
- 2019: The Dirty War on the National Health Service
Kirjat
muokkaa- The Last Day (1975)
- Aftermath: The Struggles of Cambodia and Vietnam (1981)
- The Outsiders (1984)
- Heroes (1986)
- A Secret Country (1989)
- Distant Voices (1992 & 1994)
- Hidden Agendas (1998)
- Reporting the World: John Pilger's Great Eyewitness Photographers (2001)
- The New Rulers of the World (2002)
- Tell Me No Lies: Investigative Journalism and its Triumphs (ed.) Cape (2004)
- Freedom Next Time (2006)
Palkinnot
muokkaa- 1966: Descriptive Writer of the Year
- 1967: Reporter of the Year
- 1967: Journalist of the Year
- 1970: International Reporter of the Year
- 1974: News Reporter of the Year
- 1977: Campaigning Journalist of the Year
- 1979: Journalist of the Year
- 1979–1980: UN Media Peace Prize, Australia
- 1980–1981: UN Media Peace Prize, Gold Medal, Australia
- 1979: TV Times Readers' Award
- 1990: The George Foster Peabody Award, USA
- 1991: American Television Academy Award ('Emmy')
- 1991: British Academy of Film and Television Arts - The Richard Dimbleby Award
- 1990: Reporters San Frontiers Award, France
- 1995: International de Television Geneve Award
- 2001: The Monismanien Prize (Sweden)
- 2003: The Sophie Prize for Human Rights (Norway)
- 2003: EMMA Media Personality of the Year
- 2004: Royal Television Society Best Documentary, 'Stealing a Nation'
- 2009: Sydney Peace Prize
- 2011: The Grierson Trust Award[18]
Lähteet
muokkaa- ↑ "Australian journalist and documentary filmmaker John Pilger dies aged 84" ITVX, 31.12.2023. Haettu 31.12.2023
- ↑ a b journalisti kahlaa vastavirtaan. Kepa 2009 (Web Archive). Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Heroes of our time - the top 50. New Statesman (Web Archive). Viitattu 24.7.2021.
- ↑ "Peace man Pilger pillories Oz on indigenous poverty" The West Australian, 5.11.2009. Haettu 11.12.2023
- ↑ - John Pilger wins 2009 Sydney Peace Prize. Johnpilger.com (Web Archive). Viitattu 24.7.2021.
- ↑ "Only-human Pilger on the right Rhodes in South Africa, PressGazette, 7.5.2008. Haettu 11.12.2023
- ↑ Iltalehti.fi: Assangelle joukko julkkistukijoita - "Maksamme takuut". Viitattu 9.12.2010.
- ↑ "John Pilger: Why the documentary must not be allowed to die", Science Blog, British Library, 21.12.2017. Haettu 10.12.2023. (Web Archive)
- ↑ The Real First Casualty of War. John Pilger (20.4.2006). Viitattu 20.4.2008: The first, in 1979, Year Zero: The Silent Death of Cambodia, described the American bombing that had provided a catalyst for the rise of Pol Pot, and showed the shocking human effects of the embargo. Year Zero was broadcast in some 60 countries, but never in the United States.
- ↑ JohnPilger.com - A Faraway Country. Viitattu 21.6.2012
- ↑ John Pilger Films & DVDs. Johnpilger.com (Web Archive). Viitattu 24.7.2021.
- ↑ JohnPilger.com - Land of FearViitattu 21.6.2012.
- ↑ Journalist John Pilger says ex-Russian spy poisoning case is a 'carefully constructed drama in which the media plays a role'. Viitattu 8.6.2021
- ↑ John Pilger Q&A: ‘US missiles are pointed at China’. Al Jazeera. (Web Archive). Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Here is what legendary journalist John Pilger said about coronavirus outbreak, The Week, 12.3.2020. Viitattu 8.6.2021.
- ↑ It is with great sadness the family of John Pilger announce he died yesterday 30 December 2023 in London aged 84. His journalism and documentaries were celebrated around the world, but to his family he was simply the most amazing and loved Dad, Grandad and partner. Rest In Peace. John Pilgerin X-tili, 31.12.2023. Haettu 31.12.2023
- ↑ "John Pilger obituary"], Anthony Hayward, The Guardian, 1.1.2024. Haettu 5.1.2024
- ↑ The Grierson Trust :: Winners. (Web Archive). Viitattu 24.7.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Viralliset sivut (englanniksi)
- John Pilger | guardian.co.uk (englanniksi)
- John Pilger Imdb.com:ssa (englanniksi)
- Pilgerin elokuvia virallisella sivustolla (englanniksi)
- Tapani Lausti - Haastava totuudenpuhuja, arvio "The New Rulers of the World" kirjasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Guardian - My media: John Pilger (englanniksi)
- La Bouche :: issue three - In an Ideal World... by John Pilger (englanniksi) (Web Archive)