Jesaja

Jesaja (hepr. ‏יְשַׁעְיָהוּ‎, Ješajahu) oli juutalainen profeetta. Hän vaikutti Jerusalemissa noin vuosina 740–700 eaa. Jesaja palveli Juudaa ja Jerusalemia Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin ja Hiskian päivinä. Kuninkaat Pekah ja Hosea hallitsivat Israelin pohjoista valtakuntaa, joka lakkasi olemasta 740 eaa., sinä aikana jona Jesaja palveli profeettana. Muita samaan aikaan toimineita profeettoja olivat Miika, Hoosea ja Oded. Ilmeisesti Jesaja aloitti profetoimisensa myöhemmin kuin Hoosea ja ennen Miikaa.

Michelangelon näkemys Jesajasta Sikstuksen kappelissa

Jesajan julistuksen ytimenä oli Jahven pyhä majesteettisuus. Hän on kirjoittanut Vanhaan testamenttiin kuuluvan Jesajan kirjan. Jesajan kirjan luvut 40–66 eivät kuitenkaan kaikkien tutkijoiden mukaan ole hänen kirjoittamiaan; näiden mukaan luvut 40–55 on kirjoittanut tuntematon Deuterojesaja, luvut 56–66 puolestaan Tritojesaja.

Jesajan käsikirjoitus 100 eKr. löydettiin vuonna 1947.

Jesajan perhe

Jesaja oli naimisissa. Hänen vaimoaan sanotaan naisprofeetaksi, mikä ei nähtävästi merkitse pelkästään profeetan vaimoa. McClintockin ja Strongin sanakirjan Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature mukaan tämä nimi viittaa siihen, että Jesajan avioelämä ”ei ainoastaan ollut sopusoinnussa hänen kutsumuksensa kanssa, vaan se oli myös kiinteästi nivoutunut siihen”. Ilmeisesti Jesajan vaimo oli saanut Jumalalta profeetan tehtävän.

Raamatussa mainitaan kaksi Jesajan poikaa, jotka oli annettu hänelle tunnusmerkeiksi ja ihmeiksi Israelissa. Sear-Jasub oli Ahasin päivinä riittävän vanha menemään isänsä mukaan, kun Jesaja vei viestin tuolle kuninkaalle. Nimen Sear-Jasub merkitys on ’pelkkä jäännös palaa; jäljelle jäävät palaavat’. Tämä nimi oli profeetallinen sillä tavoin, että yhtä varmasti kuin Jesajalle syntyneelle pojalle annettiin tuo nimi, yhtä varmasti Juudan valtakunta hävitettäisiin aikanaan ja vain jäännös palaisi pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Tuo pieni jäännös palasi, kun Persian kuningas Kyyros antoi säädöksen, joka vapautti sen Babylonista 70 vuotta kestäneen vankeuden jälkeen.

Toiselle Jesajan pojalle annettiin nimi jo ennen sen siittämistä. Pojalle annettiin Jumalan käskystä nimi Maher-Salal-Has-Bas, jonka merkitys on ’Kiirehdi, oi saalis! Hän on rientänyt ryöstämään’ tai ’Saaliille kiirehtien hän on rientänyt ryöstämään’. Sanottiin, että ennen kuin tuo poika osaisi huutaa: ”Isä!” ja ”Äiti!”, poistettaisiin uhka, jonka Syyrian ja Israelin kymmenen heimon valtakunnan välinen salaliitto muodosti Juudalle.

Profetioita kansan vangitsemisesta ja ennallistamisesta

Jesajan palvellessa profeettana Juudassa valtakunnan moraalinen tila oli surkea, varsinkin kuningas Ahasin päivinä. Maa oli täynnä sekä ruhtinaiden että kansan kapinointia. Hallitsijat toimivat vastoin lakia, jonka Jumala oli antanut Moosekselle. Jesajalle kerrottiin etukäteen, että kansa ei kuuntelisi häntä. Jumala sanoi, että tilanne jatkuisi tällaisena, kunnes kansa tuhoutuisi, ja että vain Jumalalle tottelevaiset säästyisivät.

Vaikka Jesaja keskittyi Juudaan, hän esitti myös profetioita, jotka koskivat Israelia ja ympäröiviä kansoja, sikäli kuin ne vaikuttivat Juudan tilanteeseen ja historiaan. Hän hoiti profeetan virkaa pitkään, sillä hän aloitti kun kuningas Ussia kuoli, tai mahdollisesti aikaisemmin, ja jatkoi vielä jonkin aikaa Hiskian 14. hallitusvuoden jälkeen. Jesaja toimi profeettana noin 50 vuotta. Jesaja ennusti myös, että Assyrian kansakunta ei syöksisi valtaistuimelta Juudan kuninkaita eikä hävittäisi Jerusalemia vaan sen tekisi Babylon. Siihen aikaan kun Assyria oli hyökkäämässä Juudaan, Jesaja toimitti kuningas Hiskialle lohduttavan sanoman, jonka mukaan Assyrian sotajoukot eivät pääsisi kaupunkiin. Sanansa vahvistukseksi Jumala lähetti enkelin tuhoamaan 185000 Assyrian armeijan väkevää miestä ja johtajaa, ja niin hän vapautti Jerusalemin.

Jesaja kirjoitti myös monia Jerusalemia koskevia ennallistusprofetioita. Vaikka Jumala sallisikin kansan joutua vankeuteen Babyloniin, koska se oli kapinoinut häntä vastaan, Jumala tulisi aikanaan tuomitsemaan Babylonin, koska se toimi ilkeyttään ja aikoi pitää Jumalan kansan vankina ikuisesti. Jotkin Jesajan profetiat on omistettu Jumalan Babylonia vastaan esittämille tuomioille ja sen autioittamiselle, joka olisi niin perusteellinen, ettei sitä rakennettaisi enää koskaan uudelleen.

Yksi vai useampi kirjoittaja

Jesajan kirjan kirjoittajuutta on alettu epäillä ainakin 1100-luvulta saakka. Kiistan käynnisti juutalainen raamatunselittäjä Abraham Ibn Ezra. Erään hakuteoksen mukaan hän sanoo Jesaja-kommentaarissaan, että ”40. luvusta alkavan jälkimmäisen puoliskon kirjoitti profeetta, joka eli Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana ja alkuvuosina Siioniin paluun jälkeen”. Monet oppineet omaksuivat Ibn Ezran näkemyksiä 1700- ja 1800-luvuilla. Heihin kuului saksalainen teologi J. C. Döderlein. Hän julkaisi Jesajan selitysteoksensa vuonna 1775, ja siitä valmistui toinen painos vuonna 1789. Eräs Raamatun selitysteos sanoo: ”Kaikki muut paitsi konservatiivisimmat oppineet hyväksyvät nykyään Döderleinin olettamuksen – – jonka mukaan Jesajan kirjan luvuissa 40–66 olevat profetiat eivät ole 700-luvulla eläneen profeetta Jesajan sanoja vaan ne ovat peräisin myöhemmältä ajalta”.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jesaja Wikimedia Commonsissa