Itärajan esteaita
Itärajan esteaita on Suomen Venäjän-vastaiselle rajalle rakennettu rajaeste, jonka rakentamisen pani alulle lokakuussa 2022 Sanna Marinin hallitus. Suomen itärajalle päätettiin rakentaa aitaa noin 200 kilometrin matkalle, mikä vastaa 15 prosenttia 1 300 kilometriä pitkän rajan pituudesta.[2] Päätöksestä vallitsi laaja poliittinen yksimielisyys.[3]
Pääosa esteestä sijoittuu kaakkoisrajalle. Koko rajan pituudelle esteen rakentamista ei pidetä järkevänä. Esteaita on tarkoitus saada valmiiksi vuonna 2026.[1] Vuonna 2024 aidasta päätettiin tehdä puoli metriä aiemmin suunniteltua korkeampi ja tiheämpi. Aidan korkeus on silloin 3,5 metriä.[4]
Rajaesteen rakentamisen syyt
muokkaaPääministeri Sanna Marin (sd.) katsoi lokakuussa 2022, että Suomen ja Venäjän välisen valtionrajan aitaamiselle oli perusteet.[5] Rajavartiolaitoksen mukaan aita on välttämätön estämään laitonta ja välineellistettyä maahanmuuttoa.[1] Aidan tarkoitus on estää hallitsematon rajanylitys sekä hidastaa ja suunnata liikennettä virallisille rajanylityspaikoille.[6]
Useissa länsimaissa on 2000-luvulla rakennettu rajaesteitä pysäyttämään laitonta maahantuloa. Sellaisia ovat Meksikon ja Yhdysvaltain raja-aita, Melillan ja Ceutan raja-aidat Marokon ja Espanjan välillä sekä Euroopassa ensimmäisenä tehty Unkarin raja-aita Unkarin ja Serbian rajalla. Myös Viro, Puola ja Liettua ovat rakentaneet rajaesteitä Venäjän vastaiselle rajalle ja Slovenia, Bulgaria ja Kreikka omille rajoilleen.[7]
Arvostelu
muokkaaVuonna 2015 Eurooppaan tuli toista miljoonaa turvapaikanhakijaa.[8] Asennoituminen oli tuolloin yleensä myönteistä, mitä kuvasi saksalaisessa maailmassa syntynyt käsite Willkommenskultur. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi vuonna 2016: "Insinöörinä pidän enemmän siltojen rakentamisesta kuin muurien muuraamisesta". Sipilän mielestä Euroopan unionia tai globaalia yhteisöä ei voi rakentaa sulkemalla rajat ihmisten liikkuvuudelta.[9]
Aitapäätöksen jälkeen
muokkaaSuomessa kritiikki rajaesteen rakentamista kohtaan oli vähäistä vuonna 2022, sillä kaikki eduskuntapuolueet olivat aidan rakentamisen kannalla.[10] Ihmisoikeusliitto ei ottanut asiaan kantaa.[11] Joitakin kriitikkoja kuitenkin esiintyi.
Amnesty Internationalin mielestä viattomat ihmiset kärsivät itärajalle nousevasta aidasta, ja aitahanke määrittelee turvallisuuden muita arvoja tärkeämmäksi. Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson ja oikeudellinen asiantuntija Pargol Miraftabi kirjoittivat:
"Aitojen takia vainoa, sotaa ja ilmaston lämpenemistä pakenevat ihmiset joutuvat uusien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Ihmisiä kuolee rajoille, koska turvaan pääsystä tehdään jatkuvasti vaikeampaa." - - "Kukaan ei ole jäänyt kaipaamaan Berliinin muuria, eikä Suomen rajalle nousevalla aidallakaan ole ylevää tulevaisuutta."[12]
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemen mielestä
"aitojen rakentaminen on säälittävää politiikkaa. Puhutaan eurooppalaisesta perinnöstä, kulttuurista ja vapauksista, mutta samalla tehdään toimenpiteitä jotka ovat tämän kanssa ristiriidassa." [7]
Vuonna 2022 Sari Essayah (kd)[13] ja Jukka Kopra (kok.)[14] vaativat Euroopan unionia osallistumaan raja-aidan kustannuksiin.
Kansainvälisiä mielipiteitä
muokkaaVuonna 2015 Yhdistyneet kansakunnat ja Euroopan neuvosto tuomitsi Unkarin päätöksen rakentaa este laitonta maahanmuuttoa vastaan.[15][16] Vuonna 2021 EU-komission presidentti, Ursula von der Leyen vastasi Unkarin ja 11 muun maan raja-aitoja koskevaan rahoituspyyntöön: "Euroopan unioni ei rahoita piikkilankaa ja muureja rajoilla."[17] Tammikuussa 2024 von der Leyen katsoi, että Suomi reagoi "päättäväisesti" Venäjän hybridiuhkaan, kun turvapaikanhakijoita alkoi tulla itärajalle.[18]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Itärajan esteaita Rajavartiolaitos. Viitattu 19.12.2023.
- ↑ Väisänen, Riitta: Suomen aita Venäjän rajalle nousee pikavauhtia – lähiaikoina tiedetään, kenen tontille rakennetaan YLE uutiset. 31.10.2022. Viitattu 19.12.2023.
- ↑ Tuomas Hyttinen & Kristiina Tolkki: Satoja miljoonia maksava raja-aita sai eduskuntapuolueilta vihreää valoa: rakentaminen alkaa mahdollisimman pian YLE uutiset. 18.10.2022. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ STT: Raja-aidasta tuleekin aiemmin aiottua jykevämpi Helsingin Sanomat. 2.9.2024.
- ↑ Petri Karvinen: Sanna Marin kannattaa itärajan osittaista aitaamista – ”Edellytyksiä päätöksen tekemiselle on” 3.10.2022. YLE Uutiset. Viitattu 19.12.2023.
- ↑ Helena Korpela & Marika Anttonen: Itärajan aita muuttuu tiheämmäksi, jotta sen yli on vaikeampi päästä – katso, minne aita tulee ja miltä se nyt näyttää 26.10.12023. YLE Uutiset. Viitattu 19.12.2023.
- ↑ a b Toivonen, Janne: EU-maat aitaavat kilvan itärajaa siirtolaisten varalta, myös Baltiaan nousee satoja kilometrejä aitaa – "Säälittävää politiikkaa", sanoo professori YLE Uutiset. 8.9.2021. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Asylum applicants (Page: First time applicant) 7.4.2022. Eurostat Data Browser.
- ↑ Kärkkäinen, Eeva: Sipilä tyrmää rajat kiinni –ajattelun: "Insinöörinä pidän enemmän siltojen rakentamisesta kuin muurien muuraamisesta" Suomenmaa. 18.10.2016. Viitattu 24.12.2023.
- ↑ Lehto, Mika: Puolueet yksimielisiä: Itärajalle rakennetaan aita Ilta-Sanomat. 18.10.2022. Viitattu 21.12.2023.
- ↑ Arkisto: lausunnot Ihmisoikeusliitto. Arkistoitu 21.12.2023. Viitattu 21.12.2023.
- ↑ Viattomat ihmiset kärsivät itärajalle nousevasta aidasta 30.5.2023. Amnesty International. Viitattu 19.12. 2023.
- ↑ Rissanen, Samuli: Sari Essayah: Raja-aita ripeämmin pystyyn itärajalle ja rahoitusta EU:n rajaturvallisuusrahastoista KD-Lehti. 18.10.2022. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Lepistö, Matti: Kokoomuksen Jukka Kopra vaatii EU:lta rahoitusta itärajan aidan rakentamiseen Verkkouutiset. 3.5.2022. Viitattu 22.12.2023.
- ↑ Nurminen, Jussi: Kiistellyn aidan pystyttäminen alkoi Unkarin ja Serbian rajalla Yle Uutiset. 13.7.2015. Viitattu 30.8.2015.
- ↑ Hungary: New Border Regime Threatens Asylum Seekers hrw.org. 19.9.2015. Viitattu 4.5.2022.
- ↑ Parliamentary questions 11.11.2021. European Parliament.
- ↑ Körkkö, Hilla: Suomen ja Ruotsin pääministerit tavannut von der Leyen: Suomi reagoi päättäväisesti Venäjän hybridiuhkaan Helsingin Sanomat. 20.1.2024. Viitattu 20.1.2024.