Islamilainen terrorismi

Islamilainen terrorismi tarkoittaa terroritekoja, joita niiden tekijät perustelevat islaminuskolla. Muslimiterroristeja kutsutaan tiedotusvälineissä usein "islamisteiksi" tai "ääri-islamisteiksi". Šaria ei tunne eikä hyväksy terrorismia (irhāb), minkä takia islamilaiset terroristit perustelevat toimiaan šariaan kuuluvana jihadina. Tulkinnan hyväksyvät myös monet uskonoppineet. Terrori-iskuilla on useissa muslimimaissa laaja kannatus tavallisen muslimiväestön keskuudessa. Niitä kannatti vuonna 2013 Egyptissä 57 %, Afganistanissa 56 %, Palestiinassa 55 % ja Bangladeshissä 46 %. Ranskalaisen ajatuspajan mukaan vuosina 1979–2021 tapahtui 48 000 islamilaista terrori-iskua, joissa kuoli yli 200 000 ihmistä.

A-Qaidan terrori-isku 11. syyskuuta 2001 World Trade Centerin torneihin New Yorkissa.

Sota islaminuskossa

Terrorismia ei tunneta islamilaisessa oikeusperinteessä. Arabiankielinen terrorismia tarkoittava sana (irhāb) on peräisin Koraanin sotasaaliiden suurasta (8:60), missä se tarkoittaa kauhun herättämistä vihollisessa. Tämä käsite ei koskaan saanut šariassa virallista asemaa. Klassiset muslimijuristit tunsivat kolme perustelua sodalle (jus ad bellum). Ne olivat 1) jihad eli pyhä sota ei-muslimeja vastaan, 2) baghy eli muslimien kapina hallitsijaansa vastaan sekä ḥirāba (ryöstely, maantierosvous; Koraani 5:33).

Jihad

Pääartikkeli: Jihad

Jihad eli "pyhä sota" on laillista, mutta sen aloittamiseen vaaditaan šarian mukaan kalifin määräys tai casus belli, kuten ulkopuolinen hyökkäys.

Hirāba

Ainoastaan hirāba, joka ymmärretään pienen joukon tekemäksi rosvoiluksi ja väkivallaksi, on šariassa katsottu ehdottoman tuomittavaksi, ja siitä on säädetty ankaria rangaistuksia.

Baghy

Tarpeeksi suurta määrää kapinallisia, joilla oli oikeutettu syy, ei saanut rangaista, mutta heidät sai pysäyttää. Joidenkin oikeusoppineiden mielestä oikeutettu kapina ei täyttänyt baghyn tuntomerkkejä. Imaami Ibn Taymiyyah (1263–1328) toteaa, että kapinoitsijoita on ensin varoitettava, ja vasta sen jälkeen on lupa käyttää väkivaltaa heitä vastaan. Baghyn laillinen pohja on seuraavissa Koraanin (49:9) sanoissa:

Ja jos kaksi uskovaisten ryhmää joutuu riitaan, tehkää sovinto heidän välilleen. Mutta jos toinen niistä menettelee väärin toista kohtaan, taistelkaa väärintekijää vastaan siksi, kunnes hän jälleen mukautuu Jumalan käskyyn; jos hän taipuu tähän, tehkää heidän välillään oikeudenmukainen sovinto ja toimikaa tasapuolisesti. Totisesti, Jumala rakastaa niitä, jotka noudattavat oikeutta.

Islamilainen terrori nykyisin

Monien jihadistien käyttämä musta lippu sisältää valkoisella tekstillä kirjatun islamilaisen uskontunnustuksen (shahada)

Egyptin muslimiveljeskunta teki pommi-iskuja jo 1940-luvulla, mutta islamilainen terrorismi sai suuret mittasuhteet vasta 1970-luvun lopulla, jolloin militantit järjestöt, kuten Palestiinan vapautusjärjestö PLO ja saksalainen ei-islamilainen ja äärivasemmistolainen Punainen armeijakunta kehittivät modernin terrorin perusmenetelmät kuten pommi-iskut, panttivankien ottamisen, kaappaukset ja salamurhat. Islamilaisen terrorismin yleisyys ja tekojen julmuus lisääntyivät 2000-luvulle tultaessa, jolloin jo suurin osa uhreja vaativista hyökkäyksistä maailmanlaajuisesti oli muslimiterroristien tekemiä.

Islamilaisen terrorismin moderni historia alkoi Syyriassa ja Egyptissä 1970-luvulla, missä hyökättiin hallitusta vastaan. Iskuihin kuului Egyptin presidentin Anwar Sadatin salamurha vuonna 1981. 1980-luvulla shiialainen Hizbollah teki näyttäviä itsemurhaiskuja ja otti panttivankeja ​​Libanonissa ja muualla. 1990-luvulla terroristitaktiikoita käytettiin laajalti, erityisesti Algeriassa, Egyptissä, Israelissa (Hamas), Filippiineillä, Kashmirissa ja Pakistanissa.

1990-luvulla sunnalainen terrorismi muuttui maailmanlaajuiseksi ensin hyökkäyksillä Ranskaa vastaan Algeriassa, sitten al-Qaidan operaatioilla Yhdysvaltoja vastaan. Ne huipentuivat 11. syyskuuta 2001 tehtyyn hyökkäykseen USA:ssa. 2000-luvulla al-Qaida ja siihen liittyvät ryhmät käynnistivät itsemurhaiskuja eri puolilla maailmaa, erityisesti Balissa, Istanbulissa, Riadissa, Madridissa, Lontoossa, Ammanissa, Sharm el-Sheikhissä ja Islamabadissa sekä vuoden 2003 jälkeen Irakissa.

Amerikkalaisen toimittajan Daniel Pearlin sieppaus ja murha Pakistanissa aloitti panttivankien kaappaamisen vuodesta 2002 lähtien erityisesti Irakissa. Tšetšeenimilitantit ottivat panttivankeja Moskovan teatterissa vuonna 2002 ja Beslanin koulussa Pohjois-Ossetiassa vuonna 2004. Islamistit eivät ole käyttäneet kemiallisia, biologisia tai ydinaseita, mutta al-Qaida on ilmoittanut aikomuksestaan käyttää ja kehittää myös tällaisia ​​aseita. Vuonna 2003 saudi-arabialainen uskonoppinut Nasir al-Fahd julkaisi fatwan, joka hyväksyi niiden käytön länsimaisia ​​siviilejä vastaan.

Muslimien suhtautuminen terroriin

Toimittaja Hamid Mir (vas.) haastattelee jihadisti Osama bin Ladenia (1997-1998)

Terrorin perustelut

Islamistimilitantit yleensä kieltävät olevansa "terroristeja". He pitävät itseään mujahidineina, jotka harjoittavat islamilaisen lain mukaista jihadia uskottomia vastaan. He katsovat, että uskottomien uhka ja kalifin puuttuminen oikeuttavat yksilöllisen jihadismin. Silloin kun vihollinen on muslimi, turvaudutaan ekskommunikaatioon (takfīr) eli julistetaan tietyt muslimit uskottomiksi. Esimerkiksi sunnit ja shiiat voivat tehdä näin toisilleen. Näin saadaan oikeutus väkivallan käyttöön. Katsotaan myös, että siviilit eivät ole ulkopuolisia, koska he äänestävät, maksavat veroja, työskentelevät hallitukselle tai heidät voidaan kutsua palvelemaan armeijaa. Katsotaan, että itsemurhaiskut eivät ole islamin kieltämiä itsemurhia, vaan marttyyrikuoleman tavoittelua. Teot ovat oikeasuhtaisia vastauksia muslimien kohtaamaan sortoon.

Jotkut aktivistit ovat silti omaksuneet myös terroristi-identiteetin. Palestiinalainen 'Abdallah 'Azzam (k. 1989) kirjoitti: "Jos jihadin valmistelu on terrorismia, sitten me olemme terroristeja." Koraanin jakeisiin 8:60 vedoten saudilainen uskonoppinut Hamud al-Shu'aybi (k. 2002) katsoi terrorismin olevan velvollisuus jihadissa. Syyrialainen Abu Mus'ab al-Suri piti "yksittäisen terroristin jihadia" tärkeänä strategisena keinona nykypäivän mujahidineille. "Irhābī" ja "terroristi" ovat yleisiä lempinimiä radikaalien islamististen keskustelupalstoilla Internetissä.

Bosnian sodan aikana egyptiläinen uskonoppinut Muhammad Metwalli al-Sha'rawi julisti, että muslimien on lupa orjuuttaa sotavankinsa ja raiskata vangitut naiset.

Terrorismin vastustaminen

Ensimmäinen islamilainen terrori-isku Suomessa tapahtui Turun kauppatorilla 26. elokuuta 2017.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla alkoi muslimien keskuudessa terrorismin julkinen arvostelu. Se johtui osittain suurista uhrimääristä muslimien omassa piirissä. Islamilaiset tutkijat alkoivat ehdottaa terrorismin kieltävää lainsäädäntöä. Kyselyt osoittivat, että suurin osa muslimeista tuomitsi al-Qaidan taktiikan terrorismiksi. Paljon harvemmat muslimit ovat kuitenkin tuominneet juutalaisia siviilejä vastaan tehdyt terrori-iskut Palestiinan ja Israelin konfliktissa.

Tavallisten muslimien asenteet

Huomattava osa maailman muslimeista hyväksyy terroristiset itsemurhaiskut siviilejä vastaan, jos tarkoituksena on puolustaa islamia. Terroriteot hyväksyttiin vuonna 2013 yleisimmin Egyptissä (57 %), Afganistanissa (56 %), Palestiinassa (55 %) ja Bangladeshissä (46 %). Missään tutkitussa muslimimaassa niitä ei kokonaan tuomittu. Lähimpänä sitä oltiin Kazakstanissa, missä 93 % muslimeista katsoi, ettei terrorismi ollut koskaan oikeutettua. Palestiinan muslimeista vain 34 % tuomitsi ehdottomasti terrorin käytön.

Terroritekojen ymmärtäminen länsimaissa

Kaikenlainen terrorismi on länsimaissa yleisesti tuomittu. Esimerkiksi Filosofi Sam Harris pitää terrorin kannatuslukuja muslimien keskuudessa "kammottavina". Joissakin puheenvuoroissa terroritekoja on kuitenkin myös ymmärretty, kun ne on asetettu laajempaan yhteyteen.

Filosofi Jean Baudrillard (1929–2007) katsoi, että terrorismi on välttämätön seuraus amerikkalaisesta hegemoniasta: "He sen tekivät, mutta me olemme sitä halunneet." Kielitieteilijä Noam Chomsky (1928–) on väittänyt, että "Yhdysvallat itse on johtava terroristivaltio." Arabisti Jaakko-Hämeen-Anttila on vaatinut ymmärrystä YK:ta vastaan vuonna 2003 kohdistuneelle itsemurhaiskulle, jossa kuoli 17 ihmistä. Hämeen-Anttila totesi, että teon takana on helppo nähdä vastuuton terrorismi, mutta "on syytä muistaa, että vuosikymmenen ajan Irakia kurjistanut kauppasaarto oli YK:n auktorisoima."

Lähteet

• Harris, Sam: Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. ((The end of faith: Religion, terror, and the future of reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-99-1
• Hegghammer, Thomas: Terrorism. Teoksessa: Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 545–547. Princeton University Press, 2013.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Mohd Farid bin Mohd Sharif: Baghy in Islamic Law and the Thinking of Ibn Taymiyya. Arab Law Quarterly, 2006, 20. vsk, nro 3, s. 289-305. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.9.2022.
• Pew Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society. Complete Report PDF 30.4.2013 Pew Research Center.