Henrik I (Ranska)

Henrik I (ransk. Henri) (4. toukokuuta 1008 Reims – 4. elokuuta 1060 Vitry-aux-Loges, Ranskan kuningaskunta) oli frankkien kuningas, kolmas suoraan Kapetingien sukuun kuuluva, vuosina 1031–1060.

Suku

Henrik I, yksityiskohta 1300-luvun käsikirjoituksen miniatyyristä

Henrikin vanhemmat olivat frankkien kuningas Robert II Hurskas ja tämän kolmas puoliso Constance d'Arles (n. 986–1032), joka oli Provencen kreivi Guillaume I:n ja tämän toisen puolison Adélaïde d'Anjoun tytär. Hän oli heidän toiseksi vanhin poikansa ja hänellä oli kuusi sisarusta. Hänen vanhempi veljensä, kruununperijä Hugues Magnus (1007–1025) kuoli kapinoidessaan isäänsä vastaan vuonna 1025. Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan Hugues oli voideltu kuninkaaksi isänsä vielä eläessä vuonna 1017. Myös Henrik I kruunattiin kuninkaaksi Robert II:n vielä eläessä 14. toukokuuta 1027/1026 Reimsin katedraalissa, ja hän ryhtyi hallitsemaan isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1031.

Kuningas

Kuninkuuden saaminen ei kuitenkaan ollut Henrikille itsestään selvä ja helppo tapahtuma, vaan hänen äitinsä Constance ja valtakunnan korkeimmat vasalliylimykset, varsinkin Flanderin ja Champagnen kreivit, kannattivat nuorimman veljen Robertin valintaa uudeksi kuninkaaksi ja sisällissota puhkesi kuningas Robert II:n kuoleman jälkeen vuonna 1031. Henrik I sai kuitenkin omalle kuninkuudelleen tukea roomalais-saksalaiselta keisarilta Konrad II:lta ja eritoten Normandian herttua Robert Loistavalta. Saadakseen aikaan rauhan oli Henrikin luovutettava vuonna 1032 nuoremmalle veljelleen Burgundin herttuakunta kuninkaallisena läänityksenä.

Vuosina 1033–1043 Henrik kamppaili feudatorioidensa, erityisesti Eudes de Bloisin ja tämän veljen Robertin kanssa. Vuonna 1055 Robert II:n tekemän sopimuksen seurauksena Sensin maakunta tuli kruunuun Henrikin hallituskauden ainoana alueellisena voittona. Hän yritti vahvistaa valtaansa uusien hovivirkailijoiden avulla, ja solmi kahdesti tärkeän avioliiton Saalilaisen-dynastian jäsenten, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoiden kanssa: hänet kihlattiin Konrad II:n tyttärelle, joka kuoli ennen kuin avioliitto voitiin virallistaa, ja meni naimisiin Henrik III:n tyttären kanssa.

Henrikin tukija Normandian herttua Robert kuoli vuonna 1035 palattuaan ristiretkeltä, ja hänen poikansa Vilhelm, tuleva kuningas Vilhelm I Valloittaja, oli vasta kahdeksanvuotias. Ranskan kuninkaasta tuli pojan holhooja. Henrik antoi Vilhelmille tukensa tämän taistellessa Normandian ylimystöä vastaan. Vilhelm pyysi lääninherransa Henrikin apua omien kapinoivien lääninherrojensa nujertamiseksi Val-aux-Dunesin tai Val-ès-Dunesin taistelussa vuonna 1047. Tässä yhteydessä hän myös vannoi uskollisuudenvalansa kuninkaalle. Kuitenkin Henrikin ja Vilhelmin ystävyys katkesi, ja Vilhelm voitti lääninherransa ja entisen holhoojansa Mortemerin taistelussa, jonka avulla kuningas oli aikonut valloittaa Normandian, vuonna 1054 ja toisen kerran Varavillen taistelussa vuonna 1058. Henrik yritti vastustaa paavin puuttumista asiaan, mutta ei voinut estää paavi Leo IX:ää pitämästä konsiilia Reimsissä vuonna 1049.

Vuonna 1045 päättyi kaksi vuotta maassa vallinnut nälänhätä ja vaikea epidemia, jonka syynä oli homesienten vahingoittama torajyviä sisältänyt vilja. Nälkään ja epidemiaan kuoli valtava määrä valtakunnan asukkaita. Nälkävuodet palasivat uudelleen koettelemaan Ranskaa vuonna 1057.

Avioliitot ja lapset

Henrik I:n sinetti

Isänsä tavoin Henrik I avioitui useita kertoja.

Ensimmäinen puoliso vuonna 1034 oli Mathilde von Franken (n. 1027–1034), Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Konrad II:n ja Gisela von Schwabenin tytär. Avioliittoa ei ollut vielä ehditty virallisesti solmia, kun 8-vuotias morsian äkillisesti kuoli.

Henrikin toinen puoliso vuonna 1034 oli Mathilde von Friesland (n. 1024–1044), joka oli Friisin maakreivi Luitdolfin ja Gertrude von Egisheimin tytär.

Heille syntyi yksi tytär, joka kuoli syntyessään ja Mathilde kuoli muutama viikko synnytyksen jälkeen.

Kolmas puoliso, jonka kanssa Henrik vihittiin 19. toukokuuta 1051 Kiovan oli suuriruhtinatar Anna, joka oli Kiovan suuriruhtinas Jaroslav I Viisaan tytär.

Avioliitosta syntyi neljä lasta:

• Filip I (23. toukokuuta 1052 – 29. kesäkuuta 1108), Ranskan kuningas
• Emma (1054 – 1109?)
• Robert (n.1055– n.1060)
• Hugues Suuri (1057–1102), Vermandois'n kreivi avioliittonsa kreivitär Adélaïde de Vermandois'n kanssa ansiosta

Hallitsija

Taistelevan ja sotivan kuninkaan, Henrik I:n hallituskausi oli pitkä ja veristen taistelujen sävyttämä. Hän menetti taisteluissa kruunun omaisuudesta Burgundin herttuakunnan ja sai tilalle Sensin alueen, joka on vähäinen pinta-alaltaan, vaikka historiallisesti hyvinkin merkittävä. Tänä vaikeana Henrik I:n hallinnon aikana valtakunnan piispat julistavat Jumalan rauhan, jonka tarkoituksena on aikaansaada rauhantila valtakuntaan ja jälleenrakennus käyntiin.

Henrik I oli edeltäjiensä tavoin melko heikko hallitsija. Tämä johtui eritoten ajankohdan olosuhteista ja perinteestä, jonka mukaan Ranskan kuningas oli yksi vertaistensa joukossa, ja hänen tuli tulla toimeen omien maa-alueidensa tuotolla. Usein suurimmat vasallit, etenkin ns. maalliset päärit, olivat poliittisesti, taloudellisesti, alueellisesti ja sotilaallisesti vahvempia kuin heidän ns. lääninherransa, Ranskan kuningas. Myös Henrik I:llä oli vaikeutensa juuri keskeisten vasalliensa hallitsemisessa. Voidaankin todeta, että hiljattain syntynyt kapetinkien valtakunta oli kolmen kuninkaan hallitsemisen aikana heikentynyt huomattavasti siitä, mitä se oli dynastian aloittaessa.

Perintö

Hänen seuraajansa oli vanhin poika Philippe, joka kruunattiin kuningas Filip I:ksi vuonna 1059.

Kirjallisuutta

• Leblanc-Ginet, Henri: Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997
• Les Rois de France. Judocus, Pariisi 1989
• Kirchhoff, Elisabeth: Rois et Reines de France. Mémoires de Commines 1996
• Wenzler, Claude: Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France, 1994