Harlequin
Harlequin Enterprises Limited on kanadalainen kirjankustantamo. Se perustettiin vuonna 1949, ja se on noussut maailman suurimmaksi romanttisen kirjallisuuden eli niin sanotun kioskiviihteen julkaisijaksi.[2] Harlequinin omisti elokuuhun 2014 saakka Toronto Star -sanomalehteä julkaiseva Torstar Corporation. Uudeksi omistajaksi tuli Rupert Murdochin News Corp noin 300 miljoonan euron yrityskaupalla, ja Harlequin organisoitiin toimimaan HarperCollins-kustantamon alaisuudessa.[1][3]
| Harlequin Enterprises Limited | |
|---|---|
| Perustettu | 1949[1] |
| Perustaja | Richard H. G. Bonnycastle |
| Lakkautettu | 2014 (fuusio HarperCollinsiin |
| Kotipaikka | Toronto, Kanada |
| Toiminta-alue | koko maailma |
| Toimiala | kustantaminen |
| Tuotteet | naisten viihdelukemistot |
| Liikevaihto | 585 milj. dollaria (2003) |
| Henkilöstö | 1 300 (2014)[1] |
| Emoyhtiö | HarperCollins |
| Omistaja | News Corp |
| Kotisivu |
harlequin |
2010-luvun lopulla Harlequin kertoi julkaisevansa toistasataa uutta nimikettä joka kuukausi sekä painetussa että digitaalisessa muodossa ja tuottaneensa vuodesta 1949 alkaen yli 6,7 miljardia kirjaa. Toimintaa on yli 150 maassa yli 30 kielellä. Julkaisut yltävät usein muun muassa The New York Timesin ja Bookscanin bestseller-listojen kärkeen.[4] Vuonna 2013 kerrottiin Harlequin-kirjoja myytävän maailmassa noin neljä kappaletta joka sekunti. Suomeksi uusia nimikkeitä painettiin tuolloin noin 250 vuodessa. Tuotelinjoina olivat Lääkäriromaani-, Romantiikka- ja Julia-sarjat sekä suosiotaan kasvattanut rohkean eroottinen Viettelys-sarja.[5] Toukokuussa 2019 Suomen kansallisbibliografian tietokannassa oli runsaat 4 000 Harlequin-nimikettä.[6]
Harlequinin toimintamalli on jo vuosikymmeniä perustunut markkinatutkimuksiin ja ennakkotestauksiin: tarinoita, niiden nimiä ja niille suunniteltuja kansikuvia testataan kuluttajaraadeilla tietyissä maissa, ja tutkimusten tuloksia sovelletaan kaikissa maissa. Aineistoa kuitenkin sovelletaan tarvittavassa määrin kunkin kielialueen ja kulttuuripiirin vaatimuksiin.[7]
Historiaa
muokkaaHarlequin Books -kustantamon perusti Kanadan Winnipegissä vuonna 1949 Hudson’s Bay Companyn arktisena tutkimusmatkailijana toiminut Richard H. G. Bonnycastle. Aluksi sen päätuotteita olivat salapoliisikertomukset, lännentarinat ja keittokirjat. Kun yrityksen kustannustoiminnan johtoon tuli perustajan vaimo Mary Bonnycastle, Harlequin alkoi kilpailla kanadalaisten perheenemäntien suosiosta paljon myyvien brittiläisten romanttisten lukemistojen kanssa. Harlequin solmi sopimuksen brittiläisen Mills & Boon -yhtiön kanssa ja alkoi julkaista sen romanttisista kirjoista pehmeäkantisia taskukirjapainoksia. Teksteistä editoitiin huolella pois kaikki liian suorasukainen seksuaalinen aineisto. Tyypillinen tarinan rakenne oli naisen ja miehen kohtaaminen sattumalta eksoottisessa tai muuten kiinnostavassa paikassa, siitä käynnistyvä romanttinen suhde joka auttaa molempia osapuolia selviytymään ongelmistaan ja onnellinen loppu, useimmiten naimisiin meno.[4]
Entinen kemikaliotuotteiden kauppias Lawrence Heisey tuli Harlequinin johtoon vuonna 1971 ja mullisti yrityksen jakelustrategian viemällä kirjat kirjakaupoista päivittäistavarakauppoihin ja tavarataloihin, joissa niiden kohderyhmä muutenkin asioi. Niitä annettiin aluksi erilaisten kodinhoitotuotteiden kylkiäisenä toivoen, että ilmaisten näytekappaleiden saajista tulisi kirjojen vakio-ostajia. Vuonna 1975 Harlequin osti brittikumppaninsa Mills & Boonin. Tuohon aikaan jo 70 prosenttia yhtiön myynnistä tuli Kanadan ulkopuolelta.[4]
Berliinin muurin murtumisen 1989 jälkeen Harlequin jakoi juuri avautuneilla Itä-Euroopan raja-asemilla yli 700 000 ilmaista näytekirjaa, ja jo pari vuotta myöhemmin yhtiön tuotteita oli myyty Unkarissa seitsemän miljoonaa. 1990-luvun keskivaiheilta alkaen Harlequin alkoi edetä myös Kiinan ja Intian markkinoille.[8][4]
Myös yhtiön julkaisuohjelma on laajentunut 1990-luvulta alkaen muihinkin naisille suunnattuihin tarinatyyppeihin: jännityskertomuksiin, pikkukaupunkidraamoihin, yliluonnollisiin kauhutarinoihin, monimuotoisempiin romansseihin ja nuorten naisten ”chick lit” -lajityyppiin. Kirjailijoiden nimiä on alettu tuoda vahvemmin esiin kuin aiemmissa Harlequin-sarjoissa, eikä seksuaalisuuden kuvaamista enää niin kaihdeta. Pienemmille erityisyleisöille, kuten HLBT-kohderyhmälle ja erilaisten tyylilajien ystäville on alettu julkaista omia lukemistosarjoja. Monipuolistumista on helpottanut siirtyminen painetuista kirjoista digitaaliseen tarjontaan.[4][9]
Harlequin Suomessa
muokkaaSuomennettuja Harlekiini-kirjoja alettiin myydä Suomessa vuonna 1979, ja Suomen kautta Harlequin kaavaili tuolloin pääsevänsä myös Neuvostoliiton markkinoille. Rautakirjalla oli puolestaan oikeudet Harlequinin Julia-sarjaan, ja muita Harlequin-kirjoja jakeli aluksi Musiikki-Fazerin sisaryhtiö Oy Levypiste Ab. Kirjoja julkaistiin Suomessa puolen tusinaa nimikettä joka kuukausi, ja niitä ostettiin ensimmäisten kahden ja puolen vuoden aikana noin miljoona kappaletta 150 eri nimikkeenä.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Luukka, Teemu: Mediamoguli Murdoch osti romanttista kirjaviihdettä julkaisevan Harlekiinin Helsingin Sanomat. 2.5.2014. Viitattu 23.5.2019. (Tilaajille.)
- ↑ Harlequin Enterprises Limited History (englanniksi) Viitattu 13.3.2015.
- ↑ Greenfield, Jeremy: Three Reasons News Corp Bought Harlequin, World's Biggest Romance Book Publisher Forbes. 2.5.2014. Viitattu 23.5.2019.
- ↑ a b c d e Company Information corporate.harlequin.com. Viitattu 23.5.2019.
- ↑ Gustafsson, Miia: Seksi myy kirjallisuudessakin - Erotiikkaa suomennetaan 'elimellisestä elämykselliseksi' Yle Uutiset. 24.7.2013. Viitattu 23.5.2019.
- ↑ Sanahaku 'Harlequin' Fennica-haku, Suomen kansallisbibliografia. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.5.2019.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Hellman, Heikki: Harlekin on maailman suurin romantiikkakauppias. Maitokaupasta tajunnan täytettä. Helsingin Sanomat, 2.9.1981, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Harlequin-yhtiö tuottaa kioskiromantiikkaa kiinalaisille. Helsingin Sanomat, 25.4.1995, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Seksinnälkäisiä sinkkuja Harlekiineihin Helsingin Sanomat. 20.4.2002. Viitattu 23.5.2019. (Tilaajille.)