Haaksirikko

Haaksirikko tarkoittaa laivan tai muun aluksen tapaturmaista vaurioitumista, uppoamista tai tuhoutumista navigointivirheen, karilleajon, konevian, sään, yhteentörmäyksen tai muun ulkoisen syyn vuoksi. Haaksirikoista aiheutuvat aineelliset vahingot saattavat olla mittavia, mikäli alus vaurioituu korjauskelvottomaksi tai uppoaa siten, ettei alus tai sen lasti ole nostettavissa perinteisin pelastusmenetelmin. Haaksirikon yhteydessä vaarana on usein ihmishenkien menetys. Haaksirikoista on aluksen päällikön annettava meriselitys viranomaisille.

Claude Joseph Vernet'n maalaus Haaksirikko (1759)

Suomessa tapahtuvat sekä suomalaisia aluksia vieraiden valtioiden aluevesillä tai kansainvälisillä vesialueilla kohtaavat haaksirikot ja vaurioitumiset sekä vaaratilanteet tutkii Onnettomuustutkintakeskus. Mikäli kyseessä on vieraan valtion lipun alla purjehtiva alus, tai haaksirikko tapahtuu vieraan valtion aluevesillä, Onnettomuustutkintakeskus tutkii tapahtuman yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa.

Yhteishaveri

Yhteishaveri eli yhteinen haveri tarkoittaa tietoista taloudellista uhrausta suuremman kokonaisuuden pelastamiseksi. Sellainen tilanne voi synty kun osa lastista joudutaan heittämään mereen, jotta muu lasti, rahti ja alus pelastuisivat.

Etymologia

Haaksi on vanha, suomalais-ugrilaisissa kielissä omaperäinen sana laivalle. Eräissä sukukielissä sen vastineet merkitsevät ruukkua tai astiaa. Haaksirikko tarkoittaa siis haahden eli aluksen rikkoutumista.^lähde? Nykysuomen sanakirja kertoo sanaa haaksi merkityksessä alus, laiva, pursi, vene käytettävän varsinkin runokielessä.

Haaveri ja haveri

Haveri on lainaa ruotsin haaksirikkoa tarkoittavasta sanasta haveri.^lähde? Nykysuomen sanakirjan mukaan haveri on merivahinko, jota teos pitää haveria parempana ilmauksena. Kuvakielessä onnettomuus, vahinko. Sana haaveri on Nykysuomen sanakirjan mukaan arkityylinen ilmaus sanalle haaksirikko. Kuvakielessä onnettomuudesta.

Katso myös

• Hylky
• Luettelo kuuluisista vesiliikenneonnettomuuksista

Lähteet

• Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9
• Sadeniemi, Matti (päätoimittaja): Nykysuomen sanakirja, osat 1. (14. painos) Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-18261-3 </ref

Aiheesta muualla

• Meriturmien tutkijat: Miehet rynnivät turvaan ensimmäisinä (Arkistoitu – Internet Archive) (Yle.fi Uutiset 12.4.2012)