GP2

GP2
Järjestäjä	Bruno Michel
Luokka	avopyöräiset
Maa	Eurooppa
Ensimmäinen kausi	2005
Viimeinen kausi	2016
Kuljettajia	22
Valmistajia	1 (talleja 11)
Moottoreiden valmistajat	Mecachrome
Rengasvalmistaja(t)	P Pirelli
Kuljettajien mestari	Pierre Gasly
Tallien mestari	Prema Racing
	Virallinen kotisivu
	Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee GP2-sarjaa. Tietokonepelistä kertoo Grand Prix 2.

GP2-sarja eli GP2 oli autourheilusarja, joka käynnistyi vuonna 2005. GP2 korvasi International Formula 3000 -sarjan, joka oli Formula 1:n jälkeen toiseksi korkein formulasarja. GP2-sarjan korvasi vuonna 2017 FIA Formula 2 Championship -sarja.

Mahdollistaakseen kilpailujen edullisuuden tiimeille ja tehdäkseen GP2:sta hyvän harjoittelusarjan Formula 1:een, GP2:ssa on kaikilla tiimeillä pakollisena sama runko, moottori ja rengastoimittaja. Näin ollen todellinen kuljettajan nopeus tulee paremmin esiin eikä niinkään tallin parempi teknologia.

Historia

GP2 sai alkunsa kun 19. tammikuuta 2004 vahvistettiin, GP2:sten korvaavan vuodesta 2005 lähtien Formula 3000 -sarja.^[1] 30. marraskuuta 2004 vahvistettiin sarjan tallit ja kilpailukalenteri.^[2] Sarjan järjestäjänä toimi Bruno Michel, joka järjesti myös GP2:sen "pikkuveliluokan" GP3-sarjan.

GP2 Asia Series ("Aasian GP2") yhdistyi GP2-sarjaan vuoden 2011 jälkeen.^[3]

Auto

iSport International -tiimin Timo Glock Monacon GP:ssä 2007. Autossa on sadekelin renkaat ja sadekuomu.

GP2-sarjan auto on kaikilla tiimeillä 2007 kaudella sama ja siinä on Dallaran runko, Renault'n V8-moottori ja Pirellin renkaat. Auton kilpailupaino on 585 kiloa.

Ensimmäiset kolme vuotta, 2005–2007 sarjassa käytettiin Dallara GP2/05 -autoa. Kolmeksi seuraavaa kautta käytettiin Dallara GP2/08 mallia vanhan auton siirtyessä Aasian GP2-sarjan käyttöön. Vuonna 2011 luokan kummassakin sarjassa otettiin käyttöön uusi Dallara GP2/11. Uusi auto muistuttaa ulkoisesti nykyisiä F1-autoja, mutta sen runko ja moottori ovat käytännössä identtiset GP2/08:n kanssa.

Valmistaja	Automalli	Kaudet
Dallara	Dallara GP2/05	2005–2007
	Dallara GP2/08	2008–2010
	Dallara GP2/11	2011–2016

Runko

Dallaran rakentama runko on hiilikuituinen monokokki, joka on tehty FIA:n F1-turvallisuussääntöjen mukaiseksi. Runko antaa maaefektin, jonka ansiosta kilpailu on tiukempaa ja luo mahdollisuuden ohituksiin.

Moottori

Kauden 2007 moottori on 580-hevosvoimainen Mecachrome V8-moottori, joka on teholtaan noin 70 % F1-moottoreista. Ennen kauden alkua tehdyt testit osoittivat, että luokan omalla Renault-moottorilla varustettu GP2-auto on kierroksella vain muutaman sekunnin hitaampi, kuin Renault'n F1-moottorilla varustettu auto. Moottori mahdollistaa myös fly-by-wire kaasun hallinnan. Moottori voidaan peruskunnostaa, kun sillä on ajettu 4 000 kilometriä kisassa.

Vaihteisto

GP2-auton vaihteisto on 6-vaihteinen ja puoliautomaattinen. Vaihteita vaihdetaan ratissa olevasta napista, kuten Formula 1:ssäkin, eikä perinteisellä tavalla vaihdekepistä. Vaihteisto ei eroa oleellisesti F1-vaihteistoista.

GP2/05 ja GP2/08-autoissa käytetään Mecachromen valmistamaa vaihteistoa. GP2/11:n vaihdelaatikon valmistaa Hewland.

Renkaat

Renkaat GP2-talleille toimittaa F1-rengastoimittaja Bridgestone, ja ne ovat Bridgestone Potenza -mallia. Kuivankelin renkaat ovat slicksit eli täysin sileät renkaat kaudesta 2007 alkaen, kun ne vielä 2006 olivat samanlaiset FIA:n sääntöjen mukaiset urarenkaat kuin F1-autoissakin.

Kaudella 2011 luokassa otettiin käyttöön Pirellin renkaat. GP2:n renkaat ovat samat, kuin F1-sarjassa vuonna 2011 käytettävät seokseltaan kovat renkaat.

Muut osat

Auton pakoputkessa on käytetty viimeisintä 8-in-1-teknologiaa. Jarrulevyt on tehty korkealaatuisesta hiilikuidusta, joten ne eivät kulu nopeasti ja täyttävät tiukat FIA:n turvallisuussäännöt. GP2-auton elektroniikan on suunnitellut ja sen toimittaa suosittu F1-valmistaja Magneti Marelli. Auton tankkiin mahtuu 90 kg bensiiniä.

Autossa ei ole mitään avustavia ajoa helpottavia järjestelmiä eli luistonesto, lähdön kontrolli ja automaattivaihteisto puuttuvat. Kaudella 2015 autoihin otettiin käyttöön Formula 1 -sarjasta tutun DRS-järjestelmän.

Suorituskyky

Tutkimusten ja ennen kautta tehtyjen stabiilisuustestien mukaan GP2-auto voi kiihtyä nollasta kahteensataan kilometriin tunnissa 6,70 sekunnissa. Auton huippunopeus on 320 km/h.

Kisaviikonloppu

Perjantaina ajetaan puoli tuntia kestävät vapaa harjoitukset ja yhtä kauan kestävät aika-ajot. Aika-ajoissa määräytyy lähtöjärjestys lauantain kisaan, jonka pituus on noin 180 kilometriä.

Lauantain kisassa jokaisella autolla on yksi pakollinen varikkopysähdys, jolloin vähintään kaksi auton renkaista on vaihdettava.

Sunnuntaina ajetaan sprinttikisa, jonka pituus on 120 kilometriä. Lähtöjärjestys määräytyy lauantain kisan tulosten perusteella siten, että 8 parasta kuljettajaa lähtevät käännetyssä järjestyksessä ja muut heidän jälkeensä tulosjärjestyksessä. Lauantain 8:s pääsee siis paalulle ja voittaja joutuu kahdeksanteen ruutuun. Muun kärkikahdeksikon lähtöjärjestys määrätään samalla tavalla.

Pistelasku

Pistelasku kausilla 2005–2011.
Sijoitus	1.	2.	3.	4.	5.	6.	7.	8.	9.	10.	Paalupaikka	Nopein kierros
Lähtö 1	10	8	6	5	4	3	2	1			2	2 (2005) 1 (2006–2011)
Lähtö 2	6	5	4	3	2	1						2 (2005) 1 (2006–2011)
Pistelasku kausilla 2012–2016.
Lähtö 1	25	18	15	12	10	8	6	4	2	1	4	2
Lähtö 2	15	12	10	8	6	4	2	1				2
Lähde:^[4]

Nopeimman kierroksen ajanut kuljettaja sai pisteitä, mikäli hän on ajanut 90 prosenttia kisakierroksista ja sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon lopputuloksissa. Mikäli nopeimman kierroksen ajanut kuljettaja ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon lopputuloksissa sai pisteen kuljettaja joka ajoi toiseksi, kolmanneksi jne. nopeimman kierroksen.

Suomalaiset GP2:ssa

Kuljettaja	Ajetut GP:t	Voitot	Paalupaikat	Pisteet	Mestaruudet	Kaudet
Nico Rosberg	23	5	5	120	1	2005
Heikki Kovalainen	23	5	2	105	0	2005
Toni Vilander	4	0	0	0	0	2005
Markus Niemelä	7	0	0	0	0	2007
Henri Karjalainen	2	0	0	0	0	2007

Mestarit

Kausi	Kuljettaja	Mestaruuden voittanut talli
2005	Nico Rosberg	ART Grand Prix
2006	Lewis Hamilton	ART Grand Prix
2007	Timo Glock	iSport International
2008	Giorgio Pantano	Barwa International Campos Team
2009	Nico Hülkenberg	ART Grand Prix
2010	Pastor Maldonado	Rapax
2011	Romain Grosjean	Barwa Addax Team
2012	Davide Valsecchi	DAMS
2013	Fabio Leimer	Russian Time
2014	Jolyon Palmer	DAMS
2015	Stoffel Vandoorne	ART Grand Prix
2016	Pierre Gasly	Prema Racing

F1:een nousseita

Kausi	Kuljettaja
2006	Nico Rosberg nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
2006	Scott Speed nousi Toro Rosson kilpakuljettajaksi.
2007	Lewis Hamilton nousi McLarenin kilpakuljettajaksi.
	Heikki Kovalainen nousi Renault'n kilpakuljettajaksi.
	Sakon Yamamoto nousi Spykerin kilpakuljettajaksi.
	Kazuki Nakajima nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
2008	Timo Glock nousi Toyotan kilpakuljettajaksi.^[5] Hän ajoi aiemmin F1:ssä vuonna 2004.
2008	Nelson Piquet Jr. nousi Renault'n kilpakuljettajaksi.
2009	Sébastien Buemi nousi Toro Rosson kilpakuljettajaksi.
	Romain Grosjean nousi Renault'n kilpakuljettajaksi kesken kauden.
	Kamui Kobayashi tuurasi loukkaantunutta Timo Glockia kahdessa viimeisessä GP:ssä. Nousi kaudella 2010 Sauberin kilpakuljettajaksi.
2010	Nico Hülkenberg nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
	Lucas di Grassi nousi tulokastalli Virginin kilpakuljettajaksi.
	Bruno Senna nousi tulokastalli Hispanian kilpakuljettajaksi.
	Vitali Petrov nousi Renault'n kilpakuljettajaksi. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen venäläinen F1-kuljettaja.
	Karun Chandhok nousi tulokastalli Hispanian kilpakuljettajaksi. Hänestä tuli kaikkien aikojen toinen intialaiskuljettaja F1:ssä.
2011	Sergio Pérez nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.
	Pastor Maldonado nousi Williamsin kilpakuljettajaksi.
	Jérôme d’Ambrosio nousi Virginin kilpakuljettajaksi.
2012	Charles Pic nousi Marussian kilpakuljettajaksi.
2012	Romain Grosjean palasi Lotuksen kilpakuljettajaksi. Hän ajoi aiemmin F1:ssä vuonna 2009.
2013	Esteban Gutiérrez nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.
	Max Chilton nousi Marussian kilpakuljettajaksi.
	Giedo van der Garde nousi Caterhamin kilpakuljettajaksi.
	Jules Bianchi ajoi GP2:ssa kaudet 2010–2011. Nousi kaudella 2013 Marussian kilpakuljettajaksi.
2014	Marcus Ericsson nousi Caterhamin kilpakuljettajaksi.
2015	Felipe Nasr nousi Sauberin kilpakuljettajaksi.^[6]
2015	Alexander Rossi nousi Manorin kilpakuljettajaksi kesken kauden.
2016	Jolyon Palmer nousi Renault’n kilpakuljettajaksi.
	Rio Haryanto nousi Manorin kilpakuljettajaksi. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen indonesialainen F1-kuljettaja.
	Stoffel Vandoorne tuurasi loukkaantunutta Fernando Alonsoa McLarenilla Bahrainin GP:ssä.
2017	Antonio Giovinazzi nousi Sauberin kilpakuljettajaksi korvaten Australian GP:ssä ja Kiinan GP:ssä Pascal Wehrleinia.