Frederica von Mecklenburg-Strelitz
| Frederica | |
|---|---|
| Mecklenburg-Strelitzin herttuatar, Preussin prinsessa, Sols-Braunfelsin prinsessa, Cumberlandin herttuatar | |
 Frederica Preussin prinsessa 1796, Johann Friedrich August Tischbeinin mukaan | |
| Hannoverin kuningaskunta | |
| Valtakausi | 1815 – 1841 |
| Seuraaja | Marie von Saksi-Altenburg |
| Syntynyt |
Friederike Luise Caroline Sophie Alexandrine 2. maaliskuuta 1778 Altes palais, Hannover, Hannoverin vaaliruhtinaskunta |
| Kuollut |
29. kesäkuuta 1841 Altes palais, Hannover, Hannoverin kuningaskunta |
| Hautapaikka | Ernst Augustin mausoleumi (saks. Welfenmausoleum), Herrenhausenin linnan puisto, Berggarten, Hannover |
| Puoliso | Ludwig Carl (vih. 1793, kuoli 1796); Friedrich Wilhelm (vih. 1798, kuoli 1814); Ernst August (vih. 1815) |
| Lapset | Friedrich, Karl, Friederike, Sofia, Friedrich, Wilhelm, Augusta, Alexander, Karl, Friederike, Georg (Yrjö V) |
| Suku | Mecklenburg-Strelitz |
| Isä | Karl II, Mecklenburg-Strelitzin suurherttua |
| Äiti | Friederike Karoline Luise, Hessen-Darmstadtin maakreivitär |
Frederica von Mecklenburg-Strelitz (saks. Friederike Luise Caroline Sophie Alexandrine); (2. maaliskuuta 1778 Altes palais, Hannover, Hannoverin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 29. kesäkuuta 1841 Altes palais, Hannover, Hannoverin kuningaskunta) oli saksalainen herttuatar ja Hannoverin kuningatar vuosina 1837–1841 kuningas Ernst Augustin puolisona.[1][2]
Suku ja koulutus
muokkaaFrederican vanhemmat olivat Mecklenburg-Strelitzin herttua Karl II (1741–1816) ja Hessen-Darmstadtin maakreivitär Friederike Karoline Luise (1752–1782). Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista hän oli viidenneksi vanhin tytär.[3] Hänen vanhempi sisarensa oli Preussin kuningatar Luise, jonka kanssa hän oli erittäin läheinen. Hänen isänsä sai Mecklenburgin suurherttuan tittelin 18. kesäkuuta 1815.[1]
Frederican äiti kuoli synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin 22. toukokuuta 1782 synnytettyään kymmenennen lapsensa. Kaksi vuotta myöhemmin 28. syyskuuta 1784 isä avioitui uudelleen leskensä nuoremman sisaren, Hessen-Darmstadtin prinsessa Charlotten kanssa. Liitto päättyi vain vuotta myöhemmin kun Charlotte kuoli synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin 12. joulukuuta 1785.[2]
Kahdesti leskeytynyt herttua Karl katsoi olevansa kykenemätön antamaan tyttärilleen asianmukaista kasvatusta ja koulutusta, joten hän lähetti Frederican ja hänen vanhemmat sisarensa Charlotten, Theresen ja Luisen äidinpuoleisen isoäidin Hessen-Darmstadtin maakreivitär Maria Luisen luo. Tämä palkkasi tytöille sveitsiläisen kotiopettajatar Salomé de Gélieun, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Herttua Karl lähetti myöhemmin myös kaksi poikaansa, Georgen ja Carlin isoäidin kasvatettaviksi.[2]
Häntä pidettiin "Euroopan kauneimpana prinsessana", tai niin ranskalainen diplomaatti kertoi kotimaahan palauttuaan. Hänen aikansa jalosukuiset miehet olivat hänen jalkojensa juuressa. Friederike nautti heidän ihailustaan ja elämästä suuressa mittakaavassa. Hän meni naimisiin kolme kertaa, mutta antoi myös suosiotaan muillekin ihailijoilleen.[2]
Avioliitot
muokkaaFrederica avioitui kolme kertaa: ensin Preussin prinssi Ludwig Carlin kanssa, sen jälkeen Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmin kanssa ja kolmannen kerran serkkunsa Ernst Augustin kanssa. Fredericasta tuli brittiläinen prinsessa ja Cumberlandin herttuatar solmittuaan vuonna 1815 avioliiton Ernestin, silloisen Cumberlandin herttuan, kanssa. Ernest oli kuningatar Charlotten ja Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaan Yrjö III:n, Frederican isänpuoleisen tädin ja tämän puolison viides poika ja kahdeksas lapsi.[1]
Ensimmäinen avioliitto
muokkaaFrederican isä halusi järjestää edullisia avioliittoja kaikille tyttärilleen ja käytti perheyhteyksiä näiden aikaansaamiseksi. Hessen-Darmstadtin prinsessa, Preussin kuningatar Frederika Luisa, Fredrik Vilhelm II:n puoliso, oli Frederican äidin serkku. Frederican isä esitti Preussin kuningasperheelle ajatuksen heidän lastensa välisistä avioliitoista, johon nämä suhtautuivat myönteisesti. Mecklenburg-Strelitzin nuoret herttuattaret tapasivat 14. maaliskuuta 1793 "sattumalta" Fredrik Villhelm II:n Preußen-teatterissa Frankfurt-am-Mainissa. Hänet valloitti välittömästi Frederican ja Luisen sulokkuus ja viehkeys[3] ja hän kutsui heitä "kahdeksi enkeliksi."[2] Vireillä olevat avioliittoneuvottelut saivat vauhtia, ja vain viikkojen kuluessa asia ratkesi: Frederican vanhin sisar Luise avioituisi kruununprinssi Friedrich Wilhelmin kanssa ja 15-vuotias Frederica avioituisi nuoremman veljen prinssi Ludwig Carlin kanssa.[3]
Kaksoiskihlajaiset vietettiin Darmstadtissa 24. huhtikuuta 1793, vain muutama viikko sen jälkeen, kun sisarukset olivat tavanneet tulevan appensa teatterissa. Herttuatar Luise ja kruununprinssi Friedrich Wilhelm vihittiin Berliinin kaupunkilinnassa 24. joulukuuta. Kaksi päivää myöhemmin 26. joulukuuta herttuatar Frederica ja prinssi Ludwig vihittiin samassa paikassa.[3]
Toisin kuin sisarensa, Frederican avioliitto ei ollut onnellinen. Vaikka avioliitto kesti vain kolme vuotta Ludwigin sanottiin olleen mieluummin rakastajattariensa seurassa ja laiminlyöneen aviopuolisonsa kokonaan. Tämä oli Frederican versio asiasta. Vastineeksi hän väitti aloittaneensa suhteen aviomiehensä sedän, prinssi Ludwig Ferdinandin kanssa. Huolimatta miehensä väitetyistä laiminlyönnistä Frederica synnytti hänelle kolme lasta yhtä monessa vuodessa: Friedrich vuonna 1794; vain lyhyen aikaa elänyt poika Carl vuonna 1795 ja tytär Friederike vuonna 1796.[2]
Vuonna 1795 kuningas Fredrik Vilhelm II nimitti Ludwigin 1. rakuunarykmentin päälliköksi, joka oli sijoitettu Schwedtiin. Vuotta myöhemmin 23. joulukuuta 1796 hän kuoli kurkkumätään.[2]
Nuorin lapsi Frederica oli tuolloin alle kolmen kuukauden ikäinen, ja vanhin poika Friedrich oli tuskin kaksivuotias. Ludwigin kuoleman jälkeen tämän isä antoi Fredericalle asunnon ja riittävät tulot, ja hän muutti kolmen lapsensa kanssa Berliinin lähellä sijaitsevaan Schönhausenin linnaan. Frederica oli aviomiehensä kuolemasta vain järkyttynyt, ei surrut häntä ja kaikenlaisesta hauskanpidosta pitävänä sekä rohkeana nuorena naisena hänellä oli tiettävästi miessuhteita.[2]
Kihlaus
muokkaaVuonna 1797 Frederica kihlautui epävirallisesti serkkunsa prinssi Adolfin kanssa, joka oli Yrjö III:n ja kuningatar Charlotten, Frederican isänpuoleisen tädin seitsemänneksi vanhin poika. Prinssi Adolf pyysi isänsä suostumusta avioliittoon. Kuningas ei kieltänyt hänen suostumustaan, vaan pyysi poikaansa odottamaan, kunnes sota Ranskaa vastaan olisi ohitse. Suhde päättyi lopulta, kun levisi huhuja, että joko Adolf oli tarjoutunut vapauttamaan Frederican kihlauksesta tai - kuten kuningatar Charlotte uskoi - Frederica oli hylännyt hänet toisen miehen vuoksi.[6]
Toinen avioliitto
muokkaaKeväällä 1798 leskeytynyt Frederica tuli raskaaksi. Lapsen isä ei välttämättä ollut Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelm, joka kuitenkin tunnusti isyytensä ja pyysi tämän kättä.[2] Avioliittotarjous hyväksyttiin nopeasti skandaalin välttämiseksi. Pari avioitui 10. joulukuuta 1798 (toisten tietojen mukaan 7. tammikuuta 1799) Berliinissä ja muutti välittömästi Ansbachiin.[3] Helmikuun lopussa 1799 Frederica synnytti tyttären, joka eli vain kahdeksan kuukautta. Pettynyt ja katkera prinssi Friedrich Wilhelm palasi vanhaan epäsäännölliseen elämäntapaansa, masentui ja alkoholisoitui. Heille syntyi vielä viisi lasta lisää. Vuonna 1805 hän erosi kenraalimajurina viimeisimmästä armeijan virastaan "terveyssyistä", joita puoliso oli Preussin kuninkaalta sisarensa Luisen avulla anelemalla hänelle hankkinut. Friedrich Wilhelm oli mielisairas.[2] Frederica joutui elättämään perheensä omilla varoillaan sen jälkeen, kun hänen entinen lankonsa Fredrik Vilhelm III kieltäytyi uusimasta hänen vuosirahaansa Preussin leskiprinsessana. Frederican lanko ja perheen pää Wilhelm Christian, Solms-Braunfelsin prinssi, neuvoi häntä eroamaan täydellä suostumuksellaan. Hän ja aviomies kuitenkin kieltäytyivät.
Kolmas avioliitto
muokkaaToukokuussa 1813 vieraillessaan setänsä herttua Carlin luona Neustrelitzissä, prinssi Ernest Augustus, Cumberlandin ja Teviotdalen herttua, kuningas Yrjö III:n viides poika, tapasi serkkunsa Fredericaan, ja rakastui tähän.[7] Herttua Karl teki tyttärelleen selväksi, että eroaminen Solms-Braunfelsin prinssistä olisi ehdottoman järkevää ja että näki avioliiton englantilaisen prinssin kanssa tälle suurena tilaisuutena. Seuraavien kuukausien aikana Frederica pohti Ernestin aikomuksia ja mahdollisia vaikutuksia omaan tilanteeseensa. Kun kuudennen liittokunnan voiton jälkeen Leipzigin taistelussa Ernest vietti muutaman päivän Neustrelitzissä, häntä tervehdittiin innostuneesti. Frederica pyysi Preussin kuninkaalta hyväksyntää avioerolleen Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmistä. Kaikki osapuolet olivat asiasta yhtä mieltä, kuten myös Solms-Braunfelsin prinssi. Tämän äkillinen kuolema 13. huhtikuuta 1814 teki avioeron kuitenkin tarpeettomaksi. Jotkut pitivät prinssin kuolemaa hieman liian kätevänä tapahtumana, ja epäilivät, että Frederica oli myrkyttänyt hänet.[8] Elokuussa 1814 kihlauksesta Ernestin kanssa ilmoitettiin virallisesti. Kun Ernestin vanhin veli prinssihallitsija George antoi suostumuksensa avioliittoon, Frederica ja Ernest vihittiin 29. toukokuuta 1815 Neustrelitzin seurakunnan kirkossa.[3] Pariskunta matkusti Isoon-Britanniaan ja avioitui uudelleen 29. elokuuta 1815 Carlton Housessa Lontoossa.[3]
Kuningatar Charlotte vastusti katkerasti avioliittoa, vaikka tuleva miniä oli myös hänen veljentyttärensä.[7] Hän kieltäytyi tulemasta häihin ja neuvoi poikaansa asumaan Englannin ulkopuolella puolisonsa kanssa. Frederica ei koskaan saanut kuningattaren suosiota, koska Charlotte kuoli vuonna 1818 ilman että heidän välejä oli ehditty sovitella. Avioliiton aikana Ernestin kanssa hän synnytti kolme lasta, joista vain yksi poika jäi eloon. Hänestä tuli Hannoverin kuningas Yrjö V.[3]
Hannoverin kuningatar
muokkaaYhdistyneen kuningaskunnan ja Hannoverin kuningas Vilhelm IV kuoli 20. kesäkuuta 1837 ilman laillista miespuolista perillistä. Hänen perillisensä oli veljentytär prinsessa Alexandrina Victoria, mutta koska Hannoveria oli hallittu puolisaalaisen esikoisoikeuslain alaisuudessa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ajoista lähtien, Victoria ei naisena voinut periä Hannoverin valtaistuinta. Seuraava miespuolinen perillinen oli Ernest Augustus, kuningas Vilhelmin veli, josta tuli Hannoverin kuningas, ja Fredericasta hänen kuningatarpuolisonsa.[3]
Perintö
muokkaaKuningatar Frederica kuoli 63-vuotiaana lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1841 Altes palaisissa Hannoverissa.[3] Ernst August ei koskaan toipunut vaimonsa kuolemasta. Hoviarkkitehti Georg Ludwig Friedrich Laves sai kuninkaalta käskyn rakentaa mausoleumi puolisolleen ja itselleen Herrenhausenin palatsin kappelin puutarhaan. Hän antoi myös kuninkaalliset määräykset Leineschloss-palatsin lähellä sijaitsevan keskusaukion muuttamisesta ja nimesi sen uudelleen Friederikenplatziksi hänen kunniakseen. Ida Arenholdin perustama "Friederikenstift" -sairaala on nimetty kuningatar Frederican mukaan.[2]
Lapset
muokkaaEnsimmäisestä avioliitosta 1793 Preussin prinssi Ludwig Carlin (1773–1796) kanssa, joka oli Fredrik Vilhelm II:n ja kuningatar Friederike Luisan poika:[1]
- Preussin prinssi Friedrich (30. lokakuuta 1794 – 27. heinäkuuta 1863) avioitui 1817 Anhalt-Bernburgin prinsessa Luisen kanssa
- Preussin prinssi Karl (26. syyskuuta 1795 – 6. huhtikuuta 1798), kuoli alle 3-vuotiaana
- Preussin prinsessa Friederike Wilhelmine (30. syyskuuta 1796 – 1. tammikuuta 1850) avioitui 1818 Leopold IV:n Anhalt-Dessaun herttuan kanssa
Toisesta avioliitosta 1798 Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich Wilhelmin (1770–1814) kanssa:[1]
- Solms-Braunfelsin prinsessa Sofia (27. helmikuuta 1799 – 20. lokakuuta 1799), kuoli kahdeksankuisena
- Solms-Braunfelsin prinssi Friedrich (11. syyskuuta 1800 – 14. syyskuuta 1800), kuoli kolmen päivän ikäisenä
- Solms-Braunfelsin prinssi Wilhelm (13. joulukuuta 1801 – 12. syyskuuta 1868) avioitui 1831 kreivitär Maria Kinsky von Wchinitz und Tettaun kanssa
- Solms-Braunfelsin prinsessa Augusta (25. heinäkuuta 1804 – 8. lokakuuta 1865) avioitui 1827 Schwarzburg-Rudolstadtin ruhtinas Albertin kanssa
- Nimetön tytär 1805, syntyi kuolleena
- Solms-Braunfelsin prinssi Alexander (12. maaliskuuta 1807 – 20. helmikuuta 1867) avioitui 1863 paronitar Louise von Landsberg-Velenin kanssa; heillä oli jälkeläisiä
- Solms-Braunfelsin prinssi Karl (27. heinäkuuta 1812 – 13. marraskuuta 1875) avioitui 1845 Löwenstein-Wertheim-Rosenbergin prinsessa Sophien kanssa
Kolmannesta avioliitosta 1815 Ernst Augustin, Hannoverin kuninkaan kanssa:[1]
- Cumberlandin prinsessa Friederike (27. tammikuuta 1817) syntyi kuolleena
- Nimetön tytär huhtikuu 1818
- Georg, Yrjö V Hannoverin kuningas (27. toukokuuta 1819 – 12. kesäkuuta 1878), kärsi lapsuudestaan lähtien silmäsairaudesta ja myöhemmin sokeutui,[2] avioitui 1843 Saksi-Altenburgin prinsessa Marien kanssa; heillä oli yksi lapsi
Lähteet
muokkaa |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Viittausvirheitä |
- ↑ a b c d e f Hessische Biografie : Erweiterte Suche : LAGIS Hessen www.lagis-hessen.de. Viitattu 31.8.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Friederike von Hannover www.fembio.org. Viitattu 31.8.2024. (saksa)
- ↑ a b c d e f g h i j Willis, Daniel A.: The Descendants of King George I of Great Britain. Clearfield Company, 2002. ISBN 0-8063-5172-1, s. 73 Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”willis” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ Kilian, Peter: Johann Gottfried Schadows Prinzessinnengruppe (1795/97) und ihre Bedeutung für die Doppelgruppe in der Skulptur des 20. Jahrhunderts unter besonderer Berücksichtigung von Wilhelm Loths »Hommage an Schadow« (1985/87)
- ↑ Staatliche Museen zu Berlin: Staatliche Museen zu Berlin: Prinzessinnengruppe Johann Gottfried Schadow Staatliche Museen zu Berlin. Viitattu 31.8.2024. (saksa)
- ↑ Van der Kiste, John: George III's children. Sutton Publishing Ltd, 1992. ISBN 10: 0750900342, ISBN 13: 9780750900348. S. 66
- ↑ a b Van der Kiste, John 1992, s. 100 Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; nimi ”Van der Kiste, 100” on määritetty usean kerran eri sisällöillä - ↑ Van der Kiste. John 1992, s. 114
