Fjodor III
Fjodor III (ven. Фёдор III Алексеевич; 9. kesäkuuta (J: 30. toukokuuta) 1661 Moskova, Moskovan Venäjä – 7. toukokuuta (J: 27. huhtikuuta) 1682 Moskova, Moskovan Venäjä) oli venäläinen suuriruhtinas ja Moskovan Venäjän tsaari vuosina 1676–1682.[1]
| Fjodor III | |
|---|---|
 | |
| Venäjän tsaari | |
| Valtakausi |
8. helmikuuta 1676 – 7. toukokuuta 1682 |
| Kruunajaiset | 18. kesäkuuta 1676 |
| Edeltäjä | Aleksei Mihailovitš |
| Seuraaja |
Pietari Suuri Iivana V |
| Syntynyt |
9. kesäkuuta 1661 Moskova |
| Kuollut |
7. toukokuuta 1682 Moskova |
| Hautapaikka | Arkkienkelin katedraali, Moskova |
| Puoliso |
Agafia Grušetskaja Marfa Apraksina |
| Lapset | Ilja Fjodorovitš |
| Koko nimi | Fjodor Aleksejevitš |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksei Mihailovitš |
| Äiti | Maria Miloslavskaja |
| Uskonto | ortodoksi |
Suku ja koulutus
muokkaaFjodor Aleksejevitš oli tsaari Aleksei Mihailovitšin ja ensimmäisen puolison, puolalaisen pajarin tyttären Maria Iljinitšna Miloslavskajan (1624–1669) vanhin aikuiseksi elänyt poika. Hänellä oli 12 sisarusta, joista viisi kuoli jo lapsena. Hänen seuraajansa oli hänen nuorempi veljensä tsaari Iivana V ja hänen velipuolensa oli keisari Pietari I.
Nuori tsarevits sai ajalle poikkeuksellisen sivistävän koulutuksen: hänelle opetettiin kreikkaa, runoutta ja musiikkia sekä tieteitä ja matematiikkaa. Vuodesta 1672 lähtien häntä opetti aikansa oppinein munkki, runoilija Simon Polotskilainen (1629–1680), joka istutti häneen eurooppalaisia aatteita ja jonka johdolla hän innostui itsekin sepittämään runosäkeitä. Fjodor osasi myös puolaa ja ajalle varsin harvinaisesti, latinaa.[1]
Hän piti jousiammunnasta ja hevosista sekä kävi nuorena poikana metsällä vanhemman veljensä Aleksein kanssa. Hänen terveytensä oli huono lapsesta lähtien ja hän joutui 13-vuotiaana kelkkailuonnettomuuteen, jossa hän loukkaantui pahasti.[2]
Tsaarina
muokkaaFjodor Aleksejevitš astui valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen vain 15-vuotiaana ja hänet kruunattiin vuonna 1676. Sairaalloisen, todennäköisesti keripukista kärsineen[2] Fjodorin hallitsijakautena kamppaili vallasta kolme puoluetta: Fjodorin äidin sukulaiset Miloslavit, hänen velipuolensa, myöhemmän keisari Pietari I:n äidin sukulaiset Naryškinit ja hovipuolue, johon kuului Fjodorin nuoria ystäviä. Hovipuolue jäi lopulta voitolle.[1]
Fjodor poltti pajarien sukukirjat, jotka määräsivät eri sukujen keskinäisen arvoasemat eli hierarkkisen senioriteettiin perustuvan mestnitšestvo (ven. ме́стничество) järjestelmän vuonna 1682. Näin hän sai asetettua kyvykkäimmät henkilöt haluamiinsa virkoihin. Hän perusti Moskovan ensimmäisen korkeakoulun, Slaavilais-kreikkalais-latinalaisen akatemian (ven. Славяно-греко-латинская академия) myös vuonna 1682.[1]
Hänen lyhyellä hallintokaudellaan saatiin aikaan monia uudistuksia. Vuonna 1678 suoritettiin yleinen verovelvollisten väestölaskenta.
Vuonna 1679 kotitalouksien verotus välittömillä veroilla otettiin käyttöön. Useiden verojen sijasta alettiin kerätä yhtä veroa, ja kaikki edeltävän vuoden velat unohdettiin tsaarin asetuksella ja veron määrää alennettiin. Jos vero maksettiin leipänä, tsaari käski tehdä sitä varten leimatun kuparimitan. Kaikki verot määrättiin luovutettaviksi Streltsin veljeskunnalle, jota johti tsaarin luotettu mies, ruhtinas Juri Dolgorukov.[2]
Vuonna 1680 rangaistuksia rikoksista yritettiin lieventää ja käden irti leikkaaminen varkailta poistettiin rangaistuksena.
Fjodor Aleksejevitšin hallituskaudella koko Kremlin palatsikompleksi, mukaan lukien katedraalit ja kirkot, rakennettiin uudelleen. Rakennukset yhdistettiin toisiinsa gallerioilla ja käytävillä, ja niitä koristivat veistoskoristellut kuistit. 23. lokakuuta 1681 annettiin asetus kivirakentamisen edistämiseksi Moskovassa, samana vuonna luotiin Kremlin ensimmäinen yleinen viemärijärjestelmä, johon yhdistettiin myös virtaava lampi ja monia riippuvia puutarhoja viihtyisine huvimajoineen. Pääkaupunkiin rakennettiin kymmeniä kivirakennuksia, viisikupolisten kirkkojen rakentamiseen Kotelnikissä ja Presnjassa hallitsijan osallistui aktiivisesti.[2]
Fjodor III kuoli 20-vuotiaana vuonna 1682, ja hänet haudattiin Moskovan Kremliin Arkkienkelin katedraaliin.[2] Kuolinsyyksi on väitetty keripukkia tai turvotusta, sillä Fjodor oli lapsesta saakka kärsinyt jostain sairaudesta, joka turvotti hänen jalkojaan ja hankaloitti kävelyä. Jotkut historioitsijat ovat olettaneet kyseessä olleen C-vitamiinin puutostila. Nämä selitykset on myös kyseenalaistettu, ja jotkut nykytutkijat ovat ehdottaneet, että Fjodor sekä hänen veljensä ja seuraajansa Iivana V olisivat kuolleet Kremlin palatsin vesiputkien aiheuttamaan lyijymyrkytykseen tai perinnölliseen munuaissairauteen.[3]
Perhe
muokkaaFjodor Aleksejevitš oli naimisissa kahdesti. Ensin hän nai vuonna 1680 puolalaissyntyisen Agafia Semjonovna Grušetskajan (1663–1681). Liitosta syntyi poika Ilja Fjodorovitš, joka kuoli kymmenen päivän ikäisenä, ja Agafia kuoli pian synnytyksen jälkeen. Vuonna 1682 Fjodor nai Marfa Matvejevna Apraksinan (1664–1715). Tämä liitto keski vain hieman yli kaksi kuukautta.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Феодор Алексеевич Teoksessa: Polovtsov, A. A: Русский биографический словарь, Pietari-Moskova, 1913. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e ФЁДОР АЛЕКСЕ́ЕВИЧ Большая российская энциклопедия 2004–2017. (venäjäksi)
- ↑ Georgy Manaev: Which diseases did Russian tsars suffer from? (englanniksi) Russia Beyond 7.4.2020. Viitattu 12.8.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa- Fjodor Aleksejevitšin elämäkerta (venäjäksi)
|
Edeltäjä: Aleksei I |
Venäjän tsaari 1676–1682 |
Seuraaja: Iivana V |