Evald Iljenkov

Evald Vasiljevitš Iljenkov (ven. Э́вальд Васи́льевич Илье́нков, 18. helmikuuta 1924 Smolensk – 21. maaliskuuta 1979 Moskova) oli neuvostoliittolainen filosofi, pedagogi ja psykologi, joka uudisti neuvostofilosofiaa 1950–1970-luvuilla. Hänen tekstinsä käsittelivät perinteisten marxilaisten teemojen lisäksi muun muassa Baruch Spinozan, Immanuel Kantin ja G.F.W Hegelin filosofiaa, persoonallisuuden ja älykkyyden olemusta, estetiikkaa sekä logiikkaa ja tieto-oppia. Hän ammensi saksalaisen filosofian historiasta niin ”porvarillista psykologiaa” arvostellessaan, kuin myös Neuvostoliiton teknokratian yhteiskunnallista yliotetta suomiessaan.

Evald Iljenkov

Iljenkovin psykologinen tutkimus käsitteli muun muassa kuuromykkiä ja kehityspsykologiaa, mutta hänen työnsä tällä saralla oli laajalti psykologian metodologian ja filosofian parissa.

Hän kirjoitti akateemisten tekstiensä lisäksi yleistajuista filosofiaa, kuten suomeksikin ilmestyneen Opi ajattelemaan oikein -teoksen. Hän teki itsemurhan vuonna 1979.

Elämä

Evald Vasiljevitš Iljenkov oli kirjailija Vasili Pavlovitš Iljenkovin ja opettajatar Lisaveta Ilijitsanan lapsi. Vuonna 1928, neljä vuotta Evaldin syntymän jälkeen, perhe muutti Smolenskista Moskovaan. Valmistuttuaan lukiosta, Iljenkov aloitti opintonsa Moskovan filosofian, kirjallisuuden ja historian instituutissa (MIFLI), mutta joutui keskeyttämään opintonsa Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Iljenkov palveli Puna-armeijassa vuoden 1942 heinäkuusta aina sodan loppuun asti, osallistuen myös 1945 Berliinin valloitukseen.

Sodan jälkeen Iljenkov siirtyi opiskelemaan filosofiaa Moskovan valtionyliopiston filosofian laitokselle, josta hän valmistui huippuarvosanoin ja sai suosituksen jatko-opintoihin Moskovan valtionyliopiston ulkomaisen filosofian laitoksella.

Iljenkov joutui jo uransa alkuaskeleilla ongelmiin neuvostoliittolaisen tieteen valtavirran kanssa tuettuaan filosofiakäsitystä, jonka mukaan filosofia ei tiedontuotannon muotona sovellu samanlaisen tiedon synnyttämiseen kuin luonnontieteet, eikä sen tehtävänä ole vain luonnontieteiden tuottaman tiedon kirkastaminen. 1955 Kommunistisen puolueen keskuskomitea määritti Iljenkovin näkemykset ”marxilaisen filosofian vääristämisiksi” ja hegeliläisyydeksi, jonka jälkeen hän menetti oikeutensa opettaa Moskovan valtionyliopistossa.

Iljenkov siirtyi episodin jälkeen Venäjän tiedeakatemian filosofiseen instituuttiin, jossa hän työskenteli elämänsä loppuun asti. Hän puolusti klassista saksalaista filosofiaa käsitellyttä väitöskirjaansa Ajattelun luonteesta onnistuneesti vuonna 1968.

Elämänsä viimeisinä vuosina Iljenkov alkoi keskittyä yhä enemmän luovuuden ja estetiikan kysymyksiin. Kärsittyään pitkään masennuksesta, hän teki itsemurhan 21. maaliskuuta 1979.

Teoksia

• Диалектика абстрактного и конкретного в „Капитале“ Маркса (Abstraktin ja konkreettisen dialektiikasta Marxin "Pääomassa") Moskova 1960
• К вопросу о природе мышления (Ajattelun luonteesta) Moskova 1968
• Opi ajattelemaan oikein (1977, suom. 1984) Helsinki, Tutkijaliitto 1984
• Dialektinen logiikka (1977, suom. 1984)
• Leninist Dialectics and the Metaphysics of Positivism (1982)
• Философия и культура (Filosofia ja kulttuuri) Moskova Politizdat 1991

Kirjallisuutta

• David Bakhurst (1991) Consciusness and Revolution in Soviet Philosophy. From the Bolsheviks to Evald Ilyenkov. Cambridge: Cambridge University Press
• Vesa Oittinen (2000) Evald Ilyenkov's Philosophy Revisited , Helsinki: Aleksanteri-instituutti
• Wolfgang Jantzen, Birger Siebert (Hrsg.): Ein Diamant schleift den anderen. Ewald Wasiljewitsch Iljenkow und die Tätigkeitstheorie., Lehmann, Berlin 2003
• Maidansky, A., & Oittinen, V. (2015). The Practical Essence of Man: The activity Approach in Late Soviet Philosophy. Brill
• Maidansky, A., & Oittinen, V. (2020). Evald Ilyenkov and Soviet Philosophy