Etu-Aasia
Etu-Aasia, myös Länsi-Aasia tai Lounais-Aasia, on Aasian osa. Sen muodostavat (aakkosjärjestyksessä) Anatolia, Armenia, Azerbaidžan, Bahrain, Georgia, Israel, Irak, Jemen, Jordania, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiina, Qatar, Saudi-Arabia, Siinai, Syyria ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.[1] YK sisällyttää Länsi-Aasiaan tilastointitarkoituksessa myös Kyproksen.[2]
Maantiede
muokkaaVuoristot
muokkaaEtu-Aasian pohjoisosassa on laajoja vuoristoja, jotka käsittävät suurimman osan Turkin ja Iranin alueista. Turkin pohjoisosassa ovat Pontiset vuoret, eteläosassa Taurusvuoret. Molemmat ovat itä-länsi-suuntaisia, ja niiden jatkeena Iranissa ovat Elbursvuoret Kaspianmeren rannalla sekä Zagrosvuoret lähempänä Persianlahtea. Näiden pohjoispuolella ovat Kaukasusvuoret, jotka ulottuvat kapeahkona länsi-itäsuuntaisena vyöhykkeenä Mustanmeren itärannalta Kaspianmeren länsirannalle. Nämä Etu-Aasian vuoristot muodostavat keskiosan pitkästä, Keski-Euroopasta Himalajalle saakka ulottuvasta vuoristovyöhykkeestä.
Erillisiä, pienempiä vuoristoja Etu-Aasiassa on myös Libanonissa ja Jemenissä.
Ilmasto
muokkaaSuurimmassa osassa Etu-Aasiaa vallitsee kuiva aavikkoilmasto. Sademäärät ovat vähäisiä ja kuivuus aiheuttaa ongelmia muun muassa maanviljelylle. Maan suolaantuminen ja saastuminen ovat alueen ongelmia. Alueen pääjoet Eufrat ja Tigris ovat tärkeitä veden lähteitä. Tuulet sharqi ja shamal ovat kuivia ja pölyisiä tuulia, jotka muokkaavat alueen ilmastoa. Sharqituuli puhaltaa kaakosta ja etelästä päin. Shamal puhaltaa luoteesta Irakissa ja muissa Persianlahden valtioissa,[3]
Topografia
muokkaaKuollutmeri tasankoineen on meren pinnan alapuolella.[4] Anatolian ylänkö on Taurus-vuoriston ja Pontus-vuoriston välissä Turkissa. Jemenissä ylänköalueet ovat korkealla merenpinnasta. Punaisen meren, Välimeren ja Persianlahdet rannikkoalueet ovat alavaa, vain vähän merenpinnan yläpuolella.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Geologia
muokkaaAfrikan, Arabian ja Euraasian mannerlaatat kohtaavat Etu-Aasiassa. Arabian laatta liikkuu kohti pohjoista ja kohti Anatolian laattaa Turkissa, jossa esiintyy paljon maanjäristyksiä. Mannerlaattojen raja kulkee Atlantin Azorien–Gibraltar Ridgen harjua myöten Pohjois-Afrikan halki kohti Irania[5]
| |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Historia
muokkaaEtu-Aasian pohjoisosa kuului Persiaan, jossa hallitsivat Sassanidit 228-651 jkr. Aleksanteri Suuren valtakunta ulottui Kaukasuksen alueelle 300-luvulla ekr. Etu-Aasian luoteiset alueet joutuivat Rooman valtakunnan alaisiksi noin 30 jkr. Rooman hajottua noin 500-luvulla sen itäisestä osasta tuli Bysantti. Arabit levittäytyivät Etu-Aasian eteläosasta lähtien ja valloittivat suurimman osan Etu-Aasiasta 656 mennessä. Etu-Aasian pohjoisosa oli Mongolivaltakunnan alaisena 1200-luvun lopulla.[6]
Suitsuketie, jota pitkin kuljetettiin mirhaa ja muita tuoksuvia aineita, kulki aikoinaan Arabian niemimaan eteläosasta Välimeren rannikolle saakka. Se kulki Negevin autiomaan ja Nabatean valtakunnan halki.[7] Osmanien valtakunta (Ottomaanien valtakunta) syntyi Anatolian niemimaalla turkkilaisten heimojen keskuudessa 1300-luvulla ja ulottui laajimmillaan Persianlahden ja Punaisenmeren rannikoille sekä Afrikan pohjoisosaan ja Euroopan kaakkoisosaan.[8]
Valtiot
muokkaa |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Mistä numerotiedot on peräisin? |
| Maa tai alue | Pinta-ala (km²) |
Asukasluku |
Väestötiheys (as./km²) |
Pääkaupunki | valtiomuoto | viralliset kielet | valuutta |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Turkki
|
780 580 | 70 414 000 | 91,4 | Ankara | tasavalta | turkki | Turkin liira |
 Syyria
|
185 180 | 17 585 540 | 93,0 | Damaskos | tasavalta | arabia | Syyrian punta |
 Jordania
|
92 300 | 5 153 378 | 48,0 | Amman | perustuslaillinen monarkia | arabia, englanti | Jordanian dinaari |
 Libanon
|
10 452 | 3 826 018 | 358,0 | Beirut | tasavalta | arabia | Libanonin punta |
 Israel
|
20 991 | 7 026 000 | 303,0 | Jerusalem | parlamentaarinen demokratia | heprea, arabia | Uusi Israelin sekeli |
 Irak
|
437 072 | 24 001 816 | 55,0 | Bagdad | tasavalta | arabia, kurdi | Irakin dinaari |
 Iran
|
1 648 195 | 68 688 000 | 42,0 | Teheran | islamilainen tasavalta | persia | Iranin rial |
 Yhdistyneet arabiemiraatit
|
88 880 | 4 496 000 | 64,0 | Abu Dhabi | liittovalto | arabia | dirhami |
 Armenia
|
29 800 | 3 326 448 | 112,0 | Jerevan | tasavalta | armenia | Armenian dram |
 Azerbaidžan
|
86 600 | 7 868 385 | 90,0 | Baku | tasavalta | azeri | manat |
 Bahrain
|
665 | 739 000 | 987,0 | Manama | perustuslaillinen monarkia | arabia | Bahrainin dinaari |
 Georgia
|
69 700 | 4 661 473 | 67,0 | Tbilisi | tasavalta | georgia | Georgian lari |
 Kuwait
|
17 820 | 2 041 961 | 115,0 | Kuwait | emiraatti | arabia | dinaari |
 Kypros
|
9 250 | 717 657 | 112,0 | Nikosia | tasavalta | kreikka, turkki | euro |
 Oman
|
212 460 | 3 001 583 | 14,0 | Masqat | sulttaanikunta | arabia | Omanin rial |
 Jemen
|
527 970 | 20 727 063 | 39,0 | Sanaá | tasavalta | arabia | Jemenin rial |
 Saudi-Arabia
|
2 218 000 | 24 293 844 | 12,0 | Riad | monarkia | arabia | Saudi-Arabian rial |
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Länsi-Aasia ~ Lounais-Aasia ~ Etu-Aasia Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.7.2022.
- ↑ Geographic Regions United Nations Department of Economic and Social Affairs Statistics Division. Viitattu 10.7.2022.
- ↑ Encyclopaedia of the Muslim World, s. 20. New Delhi: Anmol Publications, 2003. ISBN 9788126114191 Teoksen verkkoversio (viitattu 1 February 2009).
- ↑ ASTER Image Gallery: The Dead Sea NASA. Arkistoitu 6.7.2011. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ Muehlberger, Bill: The Arabian Plate NASA, Johnson Space Center. Arkistoitu 5.5.2003. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ Seppo Zettenberg: Maailman historian pikkujättiläinen, s. 82-83, 132-133, 244, 254. WSOY, 2016. ISBN 951-0-30602-9
- ↑ Incense Route-Desert Cities in the Negev Unesco World Heritage Centre. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Stanford Iay Staw, Malcolm Edward Yapp: Ottoman Empire Britannica. 8.3.2024. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)