Helmikuun vallankumous ja eduskunnan hajottaminen johtivat poliittisten puolueiden ryhmittymiseen aiempaa selvemmin oikeistoon ja vasemmistoon. Vaalitaistelu käytiin tilanteessa, jossa Setälän tynkäsenaatti hoiti vain juoksevia asioita. Se ei pystynyt pitämään järjestystä maassa. Lakkoilu ja omavaltaisuudet olivat vaalien ajaksi vain tilapäisesti tauonneet. Vaaleissa porvarilliset puolueet muodostivat yhdessä sosiaalidemokraatteja vastaan suunnatun rintaman, mitä ei ollut aiemmin Suomessa tapahtunut.[2]
Sosiaalidemokraatit lähtivät vaaleihin epäselvässä tilanteessa. Puolueen johto oli ilmoittanut, että edellisen eduskunnan hajotus oli laiton, mutta silti puolue valmistautui uusiin vaaleihin. Ehdokkaiden asettelussa valinnat kohdistuivat puolueen jyrkkää siipeä edustaviin henkilöihin maltillisten kustannuksella. Vaalitulos oli pettymys sosiaalidemokraateille, koska he menettivät enemmistöasemansa porvaripuolueille.[2]
* Suomalainen puolue, Nuorsuomalainen puolue ja Kansanpuolue tekivät vaaliliiton kaikissa muissa paitsi Lapin vaalipiirissä. Yksittäisten puolueiden äänimääriä on vaikea selvittää, sillä (toisin kuin aiempien vaalien yhteydessä) käytettiin useissa vaalipiireissä sekalistoja, joissa oli kolmenkin puolueen ehdokkaita. Kyseisen vaaliliiton äänimäärässä on mukana myös joissain vaalipiireissä siihen kuuluneiden Maalaisliiton ja Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokkaiden ääniä.[6]