[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Carlo Ancelotti

italialainen jalkapalloilija

Carlo Ancelotti (s. 10. kesäkuuta 1959) on italialainen entinen jalkapalloilija ja nykyinen jalkapallovalmentaja. Hän on toiminut kesäkuusta 2021 lähtien Real Madridin päävalmentajana. Hän valmensi Realia aiemmin kausina 2013–2015 ja on toiminut valmentajana myös Italian, Englannin, Ranskan ja Saksan pääsarjoissa. Pelaajana hän edusti Italiaa kolmissa arvokilpailuissa ja yhteensä 26 maaottelussa.

Carlo Ancelotti
Henkilötiedot
Koko nimi Carlo Michelangelo Ancelotti
Syntymäaika 10. kesäkuuta 1959 (ikä 65)
Syntymäpaikka Italia Reggiolo, Italia
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 180 cm
Seura
Seura Espanja Real Madrid
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1976–1979 Italia Parma 55 (13)
1979–1987 Italia Roma 171 (12)
1987–1992 Italia Milan 112 (10)
Yhteensä 338 (35)
Maajoukkue
1981–1991 Italia Italia 26 (1)
Valmennusura
1995–1996 Italia Reggiana
1996–1998 Italia Parma
1999–2001 Italia Juventus
2001–2009 Italia Milan
2009–2011 Englanti Chelsea
2011–2013 Ranska Paris Saint-Germain
2013–2015 Espanja Real Madrid
2016–2017 Saksa Bayern München
2018–2019 Italia Napoli
2019–2021 Englanti Everton
2021– Espanja Real Madrid

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ancelotti on yksi seitsemästä Euroopan cupin/Mestarien liigan sekä pelaajana että valmentajana voittaneesta henkilöstä. Muut ovat Miguel Muñoz, Giovanni Trapattoni, Johan Cruijff, Frank Rijkaard, Josep Guardiola ja Zinédine Zidane. Ancelotti on kaikkien aikojen menestyneimpiä jalkapallovalmentajia. Hän on ainoa valmentaja, joka on voittanut Euroopan viiden suurimman liigan eli Englannin, Saksan, Espanjan, Italian ja Ranskan mestaruudet.[1]

Ura pelaajana

muokkaa

Ancelotti oli pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän aloitti ammattilaisuransa Parman riveissä vuonna 1976. Vuosina 1979–1987 Ancelotti edusti Romaa. Hän saavutti seuran riveissä yhden Italian-mestaruuden ja neljä Italian cupin voittoa. Vuosina 1987–1992 Ancelotti edusti Milania. Hän saavutti seurassa muun muassa kaksi Italian-mestaruutta, kaksi Euroopan cupin voittoa ja kaksi Intercontinental Cupin voittoa. Italian maajoukkueessa Ancelotti pelasi vuosina 1981–1991 26 ottelua ja teki niissä yhden maalin. Hän edusti Italiaa vuoden 1986 MM-kisoissa, vuoden 1988 EM-kisoissa ja vuoden 1990 MM-kotikisoissa.

Saavutukset pelaajana

muokkaa

Ura valmentajana

muokkaa

Valmennusuransa Ancelotti aloitti Reggianassa vuonna 1995. Vuosina 1996–1998 hän valmensi Parmaa ja vuosina 1999–2001 Juventusta. Milanin päävalmentajaksi Ancelotti nimitettiin vuonna 2001. Hän on johdattanut seuran muun muassa yhteen Italian-mestaruuteen, yhteen Italian cupin voittoon, kahteen Mestarien liigan voittoon ja yhteen seurajoukkueiden maailmanmestaruuteen.

Ancelotti teki Milanissa pitkäjännitteistä työtä, mutta erimielisyydet seurajohtaja Silvio Berlusconin kanssa varjostivat hänen työtään seurassa. Menestymättömyys kotimaassa antoi Berlusconille pohjaa kritiikin esittämiseen. Kaudella 2008–2009 Ancelottin lähtö Milanista oli usein tapetilla, sillä häntä vietiin jo vahvasti englantilaisseura Chelseaan. Berlusconi avautui toukokuussa 2009 lehdistölle ja syytti Ancelottia Milanin kehnosta menestyksestä. Seura oli siinä vaiheessa Serie A:n toisena.[2]

Kaudella 2008–2009 Milan sijoittui Serie A:ssa lopulta kolmanneksi. Kauden jälkeen Ancelotti jätti varsin odotetusti tehtävänsä seuran päävalmentajana kahdeksan vuoden jälkeen [3] ja siirtyi Englannin Valioliigassa pelaavan Chelsean peräsimeen.[4]

Ancelotti aloitti uransa Chelseassa menestyksekkäästi, kun lontoolaiset kaatoivat perinteisessä kauden avauksessa FA Community Shieldissä puolustavan mestarin Manchester Unitedin rangaistuspotkukilpailun jälkeen 6–3.[5] Valioliigassa menestys jatkui läpi kauden ja Ancelottin johdolla seura palasi mestaruuskantaan neljän vuoden tauon jälkeen.[6] Italialaisvalmentajan debyyttikauden kruunasi FA Cupin voitto, kun finaalissa kaatui Portsmouth FC 1–0.[7] Kaudella 2010–2011 Ancelotti jäi miehistöineen ilman pokaalia, kun Mestarien liigassa tie katkesi puolivälierätappioon Manchester Unitedille ja FA Cupissa neljännelle kierrokselle. Valioliigan kakkossija ei riittänyt seurajohdolle ja Ancelotti sai potkut välittömästi liigakauden päätyttyä.[8]

Jouluna 2011 mediassa alettiin spekuloida Ancelottin siirtymisellä Liguen kärkijoukkue Paris Saint-Germainin päävalmentajaksi.[9] Lopulta Ancelotti ja PSG allekirjoittivat 2,5-vuotisen sopimuksen 30. joulukuuta 2011.[10] Ancelottin johdolla PSG ei onnistunut pitämään kärkipaikkaansa kaudella 2011–2012, vaan mestaruus karkasi Montpellier’lle. Kaudelle 2012–2013 seura hankki lisää uusia vahvistuksia ja Ancelottin alaisuudessa kovasti vahvistunut PSG nappasi seurahistoriansa kolmannen liigamestaruuden kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä.[11] Kauden jälkeen alkoi kiivas spekulointi Ancelottin siirtymisestä Real Madridin päävalmentajaksi. Italialaisvalmentaja ilmoitti halukkuutensa jättää PSG:n ja siirtyä Madridiin.[12] Lopulta kesäkuussa 2013 PSG ilmoitti, että Laurent Blanc korvaa Ancelottin seuran valmentajana ja italialainen on valmis siirtymään Realiin.[13] 25. kesäkuuta Real Madrid vahvisti Ancelottin sopimuksen seuran kanssa.[14]

Kaudella 2013–2014 Real Madrid taisteli La Ligan mestaruudesta tasapäin FC Barcelonan ja Club Atlético de Madridin kanssa. Tiukassa mestaruuskamppailussa Real joutui lopulta taipumaan kolmanneksi Atléticon viedessä mestaruuden. Balsamia haavoihin tuli Mestarien liigassa, jonka tiukassa loppuottelussa Real voitti Atléticon jatkoajalla 4–1. Edellisestä Realin mestaruudesta oli kulunut jo 12 vuotta. Joukkue voitti myös Espanjan cupin kaadettuaan loppuottelussa FC Barcelonan 2–1.[15]

Kausi 2014–2015 päättyi myös La Ligassa pettymykseen, kun FC Barcelona vei mestaruuden kahden pisteen erolla Realiin. Espanjan cupista Real putosi jo tammikuussa ja Mestarien liigassa puolustavan mestarin tie katkesi välierissä Juventusta vastaan. Kauden ainoiksi pokaaleiksi jäivät FIFA Club World Cupin sekä Euroopan supercupin voitot. Italialaisvalmentaja sai pitkien huhujen jälkeen potkut kauden jälkeen.[16]

Joulukuussa 2015 FC Bayern München tiedotti, että Ancelotti on seuran tuleva päävalmentaja. Italialaisvalmentaja korvaa Josep Guardiolan kesällä 2016 kolmivuotisella sopimuksella. [17] Ancelottin johdolla Bayern voitti viidennen perättäisen Bundesliigan mestaruuden, joka varmistui kolme kierrosta ennen sarjan päättymistä.[18] Lopulta eroa toiseksi tulleeseen RB Leipzigiin kertyi 15 pistettä. Saksan cupissa Bayern taipui välierissä Borussia Dortmundille 3–2, eikä Ancelotti näin päässyt tavoittelemaan tuplamestaruutta.[19] Mestarien liigassa Bayernin tie katkesi jo puolivälierissä Real Madridille yhteismaalein 6–3.[20]

Ancelottin toinen kausi Bayernissa alkoi voitokkaasti, kun joukkue kukisti DFL-Supercupissa Dortmundin rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[21] Bundesliigassa Bayern voitti Ancelottin alaisuudessa neljä kauden kuudesta ensimmäisestä ottelusta. Mestarien liigan lohkovaiheessa kärsitty 3–0 vierastappio Paris Saint-Germainille oli seurajohdolle kuitenkin liikaa ja Bayern erotti Ancelottin syyskuun lopulla 2017.[22]

Toukokuun lopulla 2018 Ancelotti teki kolmivuotisen sopimuksen Serie A:ssa toiseksi sijoittuneen SSC Napolin kanssa.[23] Kaudella 2018–2019 Napoli pelasi Ancelottin alaisuudessa suhteellisen tasaisen Serie A -kauden pitäen hallussaan sarjan kakkossijaa 33 kierroksen ajan. Eroa mestaruuden voittaneeseen Juventukseen kertyi kuitenkin 11 pistettä. Eurooppa-liigassa Napoli eteni puolivälieriin, joissa hävisi Arsenalille yhteismaalein 3–0.[24] Kaudella 2019–2020 Napolin menestys oli heikompaa erityisesti Serie A:ssa. Joukkue ajatui lokakuun lopusta seitsemän ottelun voitottomaan putkeen ja putosi liigassa seitsemänneksi. Ancelotti sai heikkojen esitysten vuoksi potkut 10. joulukuuta 2019. Hänen viimeiseksi ottelukseen päävalmentajana jäi 4–0-voittoon päättynyt Mestarien liigan lohkovaiheen ottelu KRC Genkiä vastaan.[25]

21. joulukuuta 2019 Everton FC nimesi Ancelottin managerikseen.[26] Ancelotti luotsasi Evertonin debyyttikaudellaan Valioliigan sijalle 12. Kaudelle 2020/21 Everton vahvisti rivejään hankkimalla mm. James Rodríguezin, Allanin ja Ben Godfreyn.[27] Kausi alkoikin hyvin ja Everton nousi taistelemaan Valioliigan kärkisijoista. Ancelotti valittiin liigan syyskuun valmentajaksi.[28] Kevätkaudella tulokset heikkenivät ja Everton sijoittui lopulta vasta sijalle 10.[29] Kauden jälkeen Ancelotti palasi Real Madridin päävalmentajaksi.[30]

Kaudella 2021–22 Ancelotti luotsasi Realin Espanjan liigamestariksi ja supercupin voittoon.[31] Mestarien liigassa italialainen johdatti alkulohkossa kangerrelleen Realin lopulta komeasti loppuotteluun. Pudotuspeleissä Real raivasi tieltään PSG:n ja Manchester Cityn. Loppuottelussa Real voitti Liverpoolin 1–0.[32] Mestaruus oli Ancelottille jo uran neljäs, mikä nosti hänet Mestarien liigan historian menestyneimmäksi valmentajaksi.[33]

Saavutukset valmentajana

muokkaa

Yksityiselämä

muokkaa

Ancelottilla on kaksi lasta, Katia ja Davide, joka on toiminut isänsä apuvalmentajana Evertonissa ja Real Madridissa. Ancelotti oli naimisissa Luisa Gibellinin kanssa 25 vuotta, mutta kertoi vuonna 2008 pariskunnan eronneen.[34] Ancelotti avioitui heinäkuussa 2014 Vancouverissa kanadalaisen Mariann Barrena McClayn kanssa.[35]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Ancelotti makes history in football by completing the ‘Big Five’
  2. ↑ Berlusconi savustaa Ancelottin pihalle AC Milanista
  3. ↑ Ancelotti leaves Milan to clear way to Bridge (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Uuden Chelsea-valmentajan tehtävä: Mestarien liigan voitto
  5. ↑ Chelsea löi ManU:n pilkuilla kauden avauksessa
  6. ↑ Hurja murskavoitto siivitti Chelsean mestaruuteen
  7. ↑ Drogba sichert Chelsea das Double
  8. ↑ Abramovitsin mono heilahti – Chelsea erotti valmentajansa
  9. ↑ Ancelotti soll Kombouaré ablösen
  10. ↑ Ancelotti : « Je suis enthousiasmé par ce projet » (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ MENEZ GOAL SEALS TITLE FOR PSG
  12. ↑ Real Madrid target Carlo Ancelotti asks to leave PSG
  13. ↑ Blanc sera à Paris lundi
  14. ↑ Ancelotti officiellement nommé
  15. ↑ Dank Bales Supersprint: Madrid gewinnt die Copa
  16. ↑ Real Madrid sack Carlo Ancelotti; Rafael Benitez tipped to take over
  17. ↑ Bestätigt! Ancelotti beerbt Guardiola beim FC Bayern
  18. ↑ Bayern Munich seal fifth consecutive Bundesliga title with Wolfsburg win
  19. ↑ DFB-Pokal: Dembele helps Dortmund to beat Bayern Munich
  20. ↑ Ronaldo leads Madrid through with another landmark
  21. ↑ Deutscher Supercup, 2017, Finale
  22. ↑ FC Bayern part company with Carlo Ancelotti
  23. ↑ Carlo Ancelotti appointed Napoli manager replacing Maurizio Sarri
  24. ↑ 2018–2019, Quarter-finals , 2nd leg
  25. ↑ Carlo Ancelotti: Napoli sack manager despite Champions League progression
  26. ↑ Napolista potkut saanut Carlo Ancelotti on Evertonin uusi päävalmentaja
  27. ↑ Everton Transfers
  28. ↑ Stats Centre
  29. ↑ Everton
  30. ↑ Carlo Ancelotti returns to Real Madrid as manager after leaving Everton
  31. ↑ Athletic Bilbao 0-2 Real Madrid: Luka Modric scores in Super Cup final win
  32. ↑ Real Madrid teki sen taas! Euroopan menestynein seurajoukkue juhlii dramaattisen illan jälkeen Mestarien liigan voittoa
  33. ↑ Carlo Ancelotti Becomes Most Successful Manager In Champions League History
  34. ↑ Carlo e Luisa, c’eravamo tanto amati
  35. ↑ Carlo Ancelotti sposa la “donna del mistero”

Aiheesta muualla

muokkaa
Real Madrid – Primera División

1 Courtois | 2 Carvajal | 3 Militão | 4 Alaba | 5 Bellingham | 6 Camavinga | 7 Vinícius Júnior | 8 Valverde | 9 Mbappé | 10 Modrić | 11 Rodrygo | 13 Lunin | 14 Tchouaméni | 15 Güler | 16 Endrick | 17 Vázquez | 18 Vallejo | 19 Ceballos | 20 García | 21 Brahim | 22 Rüdiger | 23 Mendy | Valmentaja Ancelotti

UEFA Club Football Awards
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Vuoden pelaaja:   Ronaldo   Beckham   Redondo   Effenberg   Zidane   Buffon   Deco   Gerrard   Ronaldinho   Kaká   C. Ronaldo   Messi   Milito
Vuoden maalivahti:   Schmeichel   Kahn   Kahn   Kahn   Kahn   Buffon   Baía   Čech   Lehmann   Čech   Čech   Van Der Sar   Júlio César
Vuoden puolustaja:   Hierro   Stam   Stam   Ayala   Carlos   Carlos   Carvalho   Terry   Puyol   Maldini   Terry   Terry   Maicon
Vuoden keskikenttäpelaaja:   Zidane   Beckham   Mendieta   Mendieta   Ballack   Nedvěd   Deco   Kaká   Deco   Seedorf   Lampard   Xavi   Sneijder
Vuoden hyökkääjä:   Ronaldo   Ševtšenko   Raúl   Raúl   Raúl   Van Nistelrooy   Morientes   Ronaldinho   Eto’o   Kaká   C. Ronaldo   Messi   Milito
Vuoden valmentaja:   Lippi   Ferguson   Cúper   Hitzfeld   Del Bosque   Ancelotti
  Mourinho		   Mourinho
  Benítez		   Benítez
  Gazzajev		   Ramos
  Rijkaard
Italian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1986

1 Galli | 2 Bergomi | 3 Cabrini | 4 Collovati | 5 Nela | 6 Scirea | 7 Tricella | 8 Vierchowod | 9 Ancelotti | 10 Bagni | 11 Baresi | 12 Tancredi | 13 De Napoli | 14 Di Gennaro | 15 Tardelli | 16 Conti | 17 Vialli | 18 Altobelli | 19 Galderisi | 20 Rossi | 21 Serena | 22 Zenga | Valmentaja Bearzot

Italian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1990

1 Zenga | 2 Baresi | 3 Bergomi | 4 de Agostini | 5 Ferrara | 6 Ferri | 7 Maldini | 8 Vierchowod | 9 Ancelotti | 10 Berti | 11 De Napoli | 12 Tacconi | 13 Giannini | 14 Marocchi | 15 Baggio | 16 Carnevale | 17 Donadoni | 18 Mancini | 19 Schillaci | 20 Serena | 21 Vialli | 22 Pagliuca | Valmentaja Vicini

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carlo_Ancelotti&oldid=22421988”