Blini

Blini (ven. блины) eli linni on venäläinen ohukainen, johon käytetään yleensä vehnäjauhoja ja tattarijauhoja.^[1] Venäjän ulkopuolella blini tarkoittaa hapatetusta hiivataikinasta tehtyjä ohukaisia. Blinien kanssa nautitaan usein voisulaa, smetanaa tai kermaviiliä, hienonnettua sipulia ja mätiä tai kaviaaria. Yksi versio blineistä on perunablinit. Ne täytetään perunamuusilla, kääritään rullalle ja paistetaan rasvassa. Sana blin on muotoutunut sanasta mlin, joka tarkoittaa myllyä. Pakanallisina aikoina blinit oli omistettu slaavien auringonjumala Jarilolle.^[1]^[2]

Blinien valmistusta Pietarissa maslenitsan aikana.

Venäjällä blinejä voidaan nauttia myös jälkiruokana. Niistä voidaan käyttää myös nimitystä "blintšiki" (ven. блинчики). Täytteenä käytetään esimerkiksi hilloa, marjoja, suklaakastiketta tai hunajaa. Helmikuussa järjestettävän maslenitsa-viikon aikana blinit ovat perinteinen pääruoka. Venäjällä on ravintoloita, joiden ruokalista perustuu pääasiassa blineihin - sekä suolaisiin että makeisiin, ja ne ovat suosittuja, koska hinnat ovat tavallisesti kohtuulliset. Esimerkiksi Pietarin pääkadulla Nevski Prospektilla tällaisia ravintoloita on useita.

Suomalaisissa ravintoloissa tarjottavat blinit ovat huomattavasti venäläistä versiota paksumpia ”tattarikakkuja”, eikä niitä tarjoilla makeiden täytteiden kanssa. Suomessa on syöty blinejä ainakin 1800-luvulta alkaen.^[3]

Blinit ovat mahdollisesti peräisin jo esihistoriallisista ajoista ja ensimmäisiä jauhoista valmistettuja ruokia. Monilla kansoilla on samanlaisia ruokalajeja: venäläisillä blinit, ranskalaisilla "crêpes", suomalaisilla ohukaiset, amerikkalaisilla "pancakes".

Lähteet

↑ ^a ^b Lehmusoksa, Risto & Lehmusoksa, Ritva: Venäjän keittiö, s. 121–123. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4705-5
↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 91. WSOY, 1958.
↑ Kaisu Moilanen HS: Blinejä syötiin Helsingissä jo 1860-luvulla – näin paistat oikeaoppisen tattarikakun Helsingin Sanomat. 29.1.2016. Viitattu 3.2.2023.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Blini Wikimedia Commonsissa

[lehmusoksat-1] Lehmusoksa, Risto & Lehmusoksa, Ritva: Venäjän keittiö, s. 121–123. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4705-5

[suova-2] Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 91. WSOY, 1958.

[3] Kaisu Moilanen HS: Blinejä syötiin Helsingissä jo 1860-luvulla – näin paistat oikeaoppisen tattarikakun Helsingin Sanomat. 29.1.2016. Viitattu 3.2.2023.

[1]

[2]

[3]