Ero sivun ”Harmonikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 163:
Harmonikkoja alettiin valmistaa 1930-luvulla myös Suomessa, kun siihen asti oli käytetty lähinnä saksalaisia ja italialaisia tuontisoittimia. [[Kouvolan harmonikkatehdas]] toimi vuosina [[1932]]–[[1995]]. [[Viipuri]]ssa puolestaan aloitti [[Nestori Kukkola]]n omistama harmonikkatehdas, joka toimi 1930-luvun alusta vuoteen [[1939]]. Sotien jälkeen se jatkoi toimintaansa [[Lahti|Lahdessa]] 1950-luvun puoliväliin. [[Kurikka|Kurikassa]] toimi [[Sameli Elomaa]]n omistama Kurikan soitintupa samaten 1930-luvulta pitkälti 1960-luvulle saakka.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/taiteilijatverkossa/murto/harmkeh.htm| Nimeke = Harmonikan kehitysvaiheita| Tekijä = Markku Kääriäinen| Ajankohta = 1999| Julkaisija = Internetix| Viitattu = 10.10.2008}}</ref> Kouvolan Harmonikka Oy:n lopetettua toimintansa ei Suomessa eikä koko [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] ole enää vuoden [[1995]] jälkeen ollut teollista harmonikanvalmistusta.<ref name="kauppal">{{Lehtiviite | Julkaisu = Kauppalehti| Otsikko =Harmonikkatehdas lopettaa tuotantonsa Kouvolassa| Ajankohta = 10.10.1995| Julkaisija = Kauppalehti Oy| www = http://www.kauppalehti.fi/avar/plehti/trindex.jsp?xid=25153&date=1995/10/10| Viitattu =}}</ref> Käsityönä vähärivisiä harmonikkoja Suomessa tekevät edelleen muun muassa cajun-harmonikkoihin erikoistunut Jarkko Helin [[Tampere]]ella<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.accordion-helin.com/| Nimeke = Accordion Helin| Tekijä = | Viitattu = 22.3.2008}}</ref> sekä Matti Luukisen työtä jatkava kaksirivisten tekijä Aaro Luukinen [[Pori]]ssa.<ref name="manuf"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.f-aw.net/| Nimeke = Luukinen| Tekijä = Aaro Luukinen| Viitattu = 22.3.2008}}</ref> [[Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos|Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa]] voi harmonikanrakennuksessa suorittaa jopa kolmivuotisen [[artesaani]]tutkinnon.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://ikata.lpkky.fi/dynamic/1/21.html| Nimeke =Harmonikanrakennus| Tekijä = | Julkaisu = ikata.lpkky.fi| Julkaisija = Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä| Viitattu = 22.3.2008}}</ref>
1960-luvun mittaan harmonikka joutui kevyessä musiikissa sivuraiteelle uuden nuorisomusiikin suosion kasvaessa. Myös levytuottajat – lukuun ottamatta [[Martti Piha]]n johtamaa [[PSO]]:ta (Pohjoismaiden Sähkö Oy) – suuntasivat toimintansa painopisteen pois perinteisestä tanssimusiikista, joka oli ollut harmonikan vahvinta aluetta. Samalla hiipui kiinnostus [[Martti Jäppilä]]n sota-aikana alulle panemiin harmonikansoiton SM-kilpailuihin, jotka lopetettiin 1970-luvulla. Osansa ilmiöön oli [[televisio]]n yleistymisellä ja [[tanssilava]]kulttuurin kuihtumisella. Harmonikkaa tarvittiin enää lähinnä säestyssoittimena vähenevissä tanssimusiikkilevytyksissä ja moni harmonikkamestari joutui työn puutteessa lopettamaan uransa.<ref>Gronow, Lindfors & Nyman, 2004, s. 213–214 ja 301.</ref> Toisaalta esimerkiksi Matti Viljaselle, [[Taito Vainio]]lle ja [[Kalevi Nyqvist]]ille, jotka olivat hyviä yleismuusikkoja ja hallitsivat instrumentoinnin eri soitinkokoonpanoille, riitti edelleen töitä sovittajina.<
[[Tiedosto:Mattirantanen7.JPG|thumb|Sibelius-Akatemian ensimmäinen harmonikansoiton lehtori Matti Rantanen (s. [[1952]]).]]
| |||