|
}}
'''Harmonikka''' on yhteisnimitys näppäin- tai kosketinsormiolla ja [[palje|palkeella]] varustetuille kannettaville [[vapaalehdykkäsoitin|vapaalehdykkäkielisille]] [[kosketinsoitin|kosketinsoittimille]].<ref name = "MusTietoSK">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suuri Musiikkitietosanakirja 2 C-Ha| Vuosi = 1990| Sivu = 258–260| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Weilin + Göös ja Otava| Tunniste = ISBN 951-35-4726-4|Viitattu = }}</ref> Se tunnetaan myös monilla lempinimillä, kuten ''haitari'', ''hanuri'', ''sirmakka'', ''taljankka'', ''kurttu'', ''köyhän urut'', ''ryppy'', ''vetopeli'' ja ''pirunkeuhko''.<ref name="Mott">{{Verkkoviite | Osoite = https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/6151/stadia-1179310526-4.pdf?sequence=1| Nimeke = Harmonikka – kansanviihdyttäjästä konserttiharmonikaksi| Tekijä = Velli Mõtt| Tiedostomuoto = pdf| Selite = Opinnäytetyö| Ajankohta = toukokuu 2007| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Stadia, Helsingin ammattikorkeakoulu| Viitattu = 11.9.2007}}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref> Harmonikka kehittyi 1800-luvun puolivälin yksinkertaisesta ”rahvaan” soittimesta ensin monimuotoiseksi [[populaarimusiikki|populaarimusiikin]] instrumentiksi ja lopulta vakavamman [[taidemusiikki|taidemusiikinkin]] parissa hyväksytyksi soittimeksi hieman yli sadassa vuodessa. Samalla soittimen suosio ja käyttö on levinnyt syntysijoiltaan [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopasta]], [[Italia]]sta ja [[Venäjä]]ltä maailmanlaajuiseksi.
== Toimintaperiaate ==
Standardibassojärjestelmä yhdessä monirivisen näppäinharmonikan ja pianoharmonikan kehittymisen kanssa monipuolisti harmonikkaa viihdesoittimena. Harmonikka oli kuitenkin enimmäkseen kansanmusiikin ja yksinkertaisen tanssimusiikin soitin, ja standardibassojärjestelmä rajoitti musiikillisia mahdollisuuksia.
Ensimmäisenä melodiabassoharmonikan ajatuksen esitti Rosario Spadaro [[Sisilia]]n [[Catania]]ssa 1890<ref name="Bugio"/>. Toisten lähteiden mukaan ensimmäiset kromaattiset melodiabassoharmonikat kehitettiin 1900-luvun alkupuolella Ranskassa<ref name="kymalainen"/>. Melodiabassoharmonikoista kehittyi erilaisia teknisiä versioita ja sormiojärjestelmiä, ja ne alkoivat yleistyä 1950-luvun loppua kohden. Eräissä versioissa oli standardibassojärjestelmän lisäksi erikseen kolme melodiabassoriviä diskanttipuolen kolmen perusrivin peilikuvana. Pian alkoivat yleistyä harmonikkamallit, joissa erillisellä vaihtokytkimellä pystyttiin vaihtamaan melodiabasso standardibassojärjestelmään käyttäen hyväksi samoja koskettimia.<ref name="Lindgren">{{Verkkoviite | Osoite =http://home.swipnet.se/nydana/accordion.html#freebasscompared| Nimeke =Free Bass Systems Compared| Tekijä =Dan Lindgren| Julkaisu =Nydana's Accordion Resources| Ajankohta = 26.1.2004| Viitattu = 23.1.2008| Kieli = {{en}}| arkisto =https://web.archive.org/web/20080105022550/http://home.swipnet.se/nydana/accordion.html#freebasscompared| arkistoitu =5.1.2008}}</ref>
=== Venäjän harmonikkateollisuus garmonikasta bajaniin ===
[[Tiedosto:Jularbo.jpg|pienoiskuva|Ruotsin ”harmonikkakuningas” [[Carl Jularbo]] (1893–1966) 1920-luvulla.]]
Deiron veljesten ja Frosinin aikaansaamien kansainvälisten vaikutteiden lisäksi harmonikkamusiikki nousi paikallisten muusikoiden ansiosta suosioon eri maissa. Esimerkiksi [[Ruotsi]]n ”harmonikkakuninkaaksi”<ref name = "MusJular">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suuri Musiikkitietosanakirja 3 He-Kuud| Vuosi = 1990| Sivu = 134| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Weilin + Göös ja Otava| Tunniste = ISBN 951-35-4727-2|Viitattu = }}</ref> mainittu [[Carl Jularbo]] kiersi konsertoiden Ruotsia ja Norjaa jo vuodesta 1900 ja levytti 1 577 gramofonilevyä. Hän oli maassaan aikansa suosituin muusikko<ref name="lokal">{{Verkkoviite | Osoite = http://lokaltidningen.net/nyheter/nyhet.php/6628| Nimeke = Boken om Calle Jularbo| Tekijä = | Julkaisu = lokaltidningen.net| Ajankohta = 16.5.2005| Julkaisupaikka = Arvika| Viitattu = 12.3.2008| Kieli = {{sv}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20120120032305/http://lokaltidningen.net/nyheter/nyhet.php/6628| arkistoitu = 20.1.2012}}</ref>, vaikka hänen nuotinlukutaitonsa oli puutteellinen.<ref name="museum">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.avesta.se/dokument/4/sevardheter/jularbo/| Nimeke = Carl Jularbo Museum| Tekijä = | Julkaisu = www.avesta.se| Julkaisija = Avesta kommun| Viitattu = 12.3.2008| Kieli = {{sv}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20080317151649/http://www.avesta.se/dokument/4/sevardheter/jularbo/| arkistoitu = 17.3.2008}}</ref> Ranskalaisen [[musette]]-harmonikkamusiikin katsotaan saaneen alkunsa 1905, kun ranskalaisen [[kabaree]]n keulahahmo [[Antoine Bouscatel]] palkkasi harmonikansoittaja [[Charles Péguri]]n orkesterinsa pysyväksi jäseneksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.daddysqueeze.com/news_musette.html| Nimeke = News – History of the Musette| Tekijä = | Julkaisija = Daddy Squeeze Music| Viitattu = 22.3.2008| Kieli = {{en}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20080309233418/http://www.daddysqueeze.com/news_musette.html| arkistoitu = 9.3.2008}}</ref> Yhdysvalloissa [[Louisiana]]ssa puolestaan C- ja D-viritteiset diatoniset harmonikat nousivat suureen suosioon ja merkittävään asemaan [[Cajunmusiikki|cajunmusiikin]] kehittymisessä 1920-luvulla<ref name="cajun"/>.
Kansan keskuudessa suosittu harmonikkamusiikki kohtasi kautta vuosikymmenten vastustusta ”korkeakulttuurin” taholta. Jo vuonna 1843 [[Frederic Chopin]] kirjoitti concertinasta: ”''Kun olin soittanut... esiteltiin eräänlainen harmonikka (niin sanottu consertina). Yksi skottilainen rouva esitti sillä mitä kamalimpia kappaleita... Vaikuttaa siltä, että jokainen niistä naisista oli täysin hullu. Mitä kummallista väkeä? Jumala auttakoon heitä!''” [[Hector Berlioz]] suhtautui puolestaan myönteisemmin, sillä hänen mielestään instrumentin ääni sulautui hyvin muun muassa [[harppu]]un ja pianoon.<ref name="kymalainen"/> Ruotsissa 1900-luvun alkupuolella säveltäjä [[Hugo Alfvén]] kehotti ”polkemaan harmonikat palasiksi”<ref name="lokal"/>.
[[Tiedosto:Kouvola Casotto Accordion.jpg|pienoiskuva|vasen|Kouvolan 6-rivinen Casotto-harmonikka vuodelta 1983.]]
Harmonikkoja alettiin valmistaa 1930-luvulla myös Suomessa, kun siihen asti oli käytetty lähinnä saksalaisia ja italialaisia tuontisoittimia. [[Kouvolan harmonikkatehdas]] toimi vuosina 1932–1995. [[Viipuri]]ssa puolestaan aloitti [[Nestori Kukkola]]n omistama harmonikkatehdas, joka toimi 1930-luvun alusta vuoteen 1939. Sotien jälkeen se jatkoi toimintaansa [[Lahti|Lahdessa]] 1950-luvun puoliväliin. [[Kurikka|Kurikassa]] toimi [[Sameli Elomaa]]n omistama Kurikan soitintupa samaten 1930-luvulta pitkälti 1960-luvulle saakka.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/taiteilijatverkossa/murto/harmkeh.htm| Nimeke = Harmonikan kehitysvaiheita| Tekijä = Markku Kääriäinen| Ajankohta = 1999| Julkaisija = Internetix| Viitattu = 10.10.2008| arkisto = https://web.archive.org/web/20071227074748/http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/taiteilijatverkossa/murto/harmkeh.htm| arkistoitu = 27.12.2007}}</ref> Kouvolan Harmonikka Oy:n lopetettua toimintansa ei Suomessa eikä koko [[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] ole enää vuoden 1995 jälkeen ollut teollista harmonikanvalmistusta.<ref name="kauppal">{{Lehtiviite | Julkaisu = Kauppalehti| Otsikko = Harmonikkatehdas lopettaa tuotantonsa Kouvolassa| Ajankohta = 10.10.1995| Julkaisija = Kauppalehti Oy| www = http://www.kauppalehti.fi/avar/plehti/trindex.jsp?xid=25153&date=1995/10/10| Viitattu = }}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref> Käsityönä vähärivisiä harmonikkoja Suomessa tekevät edelleen muun muassa cajun-harmonikkoihin erikoistunut Jarkko Helin [[Tampere]]ella<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.accordion-helin.com/| Nimeke = Accordion Helin| Tekijä = | Viitattu = 22.3.2008| arkisto = https://web.archive.org/web/20080828123555/http://www.accordion-helin.com/| arkistoitu = 28.8.2008}}</ref> sekä Matti Luukisen työtä jatkava kaksirivisten tekijä Aaro Luukinen [[Pori]]ssa.<ref name="manuf"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.f-aw.net/| Nimeke = Luukinen| Tekijä = Aaro Luukinen| Viitattu = 22.3.2008}}</ref> [[Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos|Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa]] voi harmonikanrakennuksessa suorittaa jopa kolmivuotisen [[artesaani]]tutkinnon.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ikata.lpkky.fi/dynamic/1/21.html| Nimeke = Harmonikanrakennus| Tekijä = | Julkaisu = ikata.lpkky.fi| Julkaisija = Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä| Viitattu = 22.3.2008| arkisto = https://web.archive.org/web/20080317050109/http://ikata.lpkky.fi/dynamic/1/21.html| arkistoitu = 17.3.2008}}</ref>
1960-luvun mittaan harmonikka joutui kevyessä musiikissa sivuraiteelle uuden nuorisomusiikin suosion kasvaessa. Myös levytuottajat – lukuun ottamatta [[Martti Piha]]n johtamaa [[PSO]]:ta (Pohjoismaiden Sähkö Oy) – suuntasivat toimintansa painopisteen pois perinteisestä tanssimusiikista, joka oli ollut harmonikan vahvinta aluetta. Samalla hiipui kiinnostus [[Martti Jäppilä]]n sota-aikana alulle panemiin harmonikansoiton SM-kilpailuihin, jotka lopetettiin 1970-luvulla. Osansa ilmiöön oli [[televisio]]n yleistymisellä ja [[tanssilava]]kulttuurin kuihtumisella. Harmonikkaa tarvittiin enää lähinnä säestyssoittimena vähenevissä tanssimusiikkilevytyksissä ja moni harmonikkamestari joutui työn puutteessa lopettamaan uransa.<ref>Gronow, Lindfors & Nyman, 2004, s. 213–214 ja 301.</ref> Toisaalta esimerkiksi Matti Viljaselle, [[Taito Vainio]]lle ja [[Kalevi Nyqvist]]ille, jotka olivat hyviä yleismuusikkoja ja hallitsivat instrumentoinnin eri soitinkokoonpanoille, riitti edelleen töitä sovittajina.<ref>Sakari Warsell: ''Noiduttu hanuri: Lasse Pihlajamaan elämänvaiheet ja elämäntyö'', s. 101. Kokkola: Modus Musiikki Oy, 2006. ISBN 952-99750-0-7.</ref>
[[Tiedosto:Mattirantanen7.JPG|pienoiskuva|Sibelius-Akatemian ensimmäinen harmonikansoiton lehtori Matti Rantanen (s. 1952)]]
Harmonikka alkoi profiloitua taidesoittimena myös Suomessa 1960-luvulta alkaen. Hämmästyttävää onkin, että juuri samaan aikaan kuin yleinen kiinnostus harmonikkamusiikkia kohtaan väheni, esiin nousi useita nuoria ja erittäin lahjakkaita soittajia, joiden käsissä harmonikasta tuli täysipainoinen konsertti-instrumentti.<ref>Gronow, Lindfors & Nyman, 2004, s. 214.</ref> Suomen ensimmäinen melodiabassoharmonikalle erityisesti sävelletty teos oli [[Matti Murto (säveltäjä)|Matti Murron]] ''Meditaatio'' (1975).<ref name="medit">{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/taiteilijatverkossa/murto/partita.htm| Nimeke = Meditaatio harmonikalle (1975)| Tekijä = Markku Kääriäinen| Julkaisu = oppimateriaalit.internetix.fi| Ajankohta = 1999| Julkaisija = Internetix| Viitattu = 6.10.2007| arkisto = https://web.archive.org/web/20071226214837/http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/taiteilijatverkossa/murto/partita.htm| arkistoitu = 26.12.2007}}</ref> Suomalaista [[nykymusiikki]]a harmonikalle ovat säveltäneet myös muun muassa [[Kalevi Aho]], [[Pehr Henrik Nordgren]], [[Jukka Tiensuu]] ja [[Heikki Valpola]]<ref name = "MusTietoSK"/>. [[Musiikkiopisto]]tasolla [[Imatra]]n musiikki-instituutti aloitti ensimmäisenä Suomessa harmonikansoittajien koulutuksen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=7822&NakymaID=332| Nimeke = Harmonikka| Tekijä = Seppo Äikäs| Julkaisija = Imatran seudun musiikki-instituutti| Viitattu = 22.3.2008| arkisto = https://web.archive.org/web/20131203012706/http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=7822&NakymaID=332| arkistoitu = 3.12.2013}}</ref> Harmonikan korkeakoulutus alkoi ensimmäisenä [[Jyväskylän ammattikorkeakoulu|Jyväskylän Konservatoriossa]] 1974 [[Alpo Pohja]]n johdolla. Vuonna 1977 soittimen opetus aloitettiin myös [[Sibelius-Akatemia]]ssa, jolloin harmonikkaluokan johtajaksi tuli [[Matti Rantanen]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/64_1.html| Nimeke = Siriuksen seinät raikuivat Makasiinikadun maestron harmonikan tahdissa | Tekijä = Eeva Järvenpää| Julkaisu = Hs.fi| Ajankohta = 10.2.2007| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Helsingin Sanomat| Viitattu = 11.9.2007| arkisto = https://web.archive.org/web/20070930033505/http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/64_1.html| arkistoitu = 30.9.2007}}</ref>. Vuosisadan lopun tärkeimpinä suomalaisina harmonikkataiteilijoina on mainittu yllä olevien nimien lisäksi muun muassa [[Aaro Kurkela]], [[Taito Vainio]], [[Merja Ikkelä]], [[Maria Kalaniemi]], [[Mika Väyrynen (muusikko)|Mika Väyrynen]], [[Heidi Velamo]] ja [[Marjut Tynkkynen]].<ref name = "MusTietoSK"/>. [[Ikaalinen|Ikaalisista]] on vuodesta 1972 lähtien pidetyn [[Sata-Häme Soi]] -tapahtuman – jossa musiikkineuvoksen arvonimen saaneen Lasse Pihlajamaan panos on ollut ratkaiseva – ja sen yhteydessä vuodesta 1983 lähtien järjestetyn [[Kultainen harmonikka]] -kilpailun ja myöhemmin myös lasten Hopeinen harmonikka -kilpailun ansiosta muodostunut suomalaisen harmonikkamusiikin keskus.<ref>Gronow, Lindfors & Nyman, 2004, s. 217.</ref> Taito Vainion albumi ''Kultainen harmonikka'' vuodelta 1981 oli Suomen ensimmäinen [[kultalevy]]rajan ylittänyt harmonikkalevy.<ref>Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: ''Iskelmän kultainen kirja'', s. 364. Helsinki: Otava, 1986.</ref>
Harmonikansoitto Suomessa on monipuolistunut entisestään 2000-luvulla ja Suomi saanut myös kansainvälistä tunnustusta harmonikkamaailmassa. [[Kimmo Mattila]] valittiin 2006 Kansainvälisen harmonikkaliiton pääsihteeriksi<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.fcb.fi/pdf/uutiskirjejoulu06.pdf| Nimeke = MeetInFinland| Tekijä = Finland Convention Bureau| Tiedostomuoto = pdf| Selite = Uutiskirje| Ajankohta = 2006| Julkaisija = FCB| Viitattu = 22.9.2007}}</ref>, ja [[Ikaalinen|Ikaalisista]] tuli liiton kansainvälinen päämaja Wienin jälkeen<ref name="lalli">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lalli.fi/lalpahaku.asp?fmita=uutinen3&kohde=2160| Nimeke = Haitari niin haikeesti soi | Tekijä = Leena Kallio| Julkaisu = Lalli, Viikkosanomalehti| Ajankohta = 2007| Julkaisija = Lalli| Viitattu = 22.9.2007| arkisto = https://web.archive.org/web/20080202141327/http://www.lalli.fi/lalpahaku.asp?fmita=uutinen3&kohde=2160| arkistoitu = 2.2.2008}}</ref>. Näkyviä harmonikkataiteilijoita 2000-luvun alussa ovat olleet muun muassa [[Eurovision laulukilpailu 2007|Eurovision laulukilpailulähetyksen]] show’ssa Helsingissä 2007 esiin nostettu [[Johanna Juhola]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.johannajuhola.net/arvostelut/?lang=english| Nimeke = Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola: Mi Retorno album review| Tekijä = Tero Salonen| Selite = englanninkielinen käännös artikkelista| Julkaisu = Aamuposti| Ajankohta = 29.6.2007| Viitattu = 22.3.2008| Kieli = {{en}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20071009180108/http://johannajuhola.net/arvostelut/?lang=english| arkistoitu = 9.10.2007}}</ref>, kansainvälistä uraa luonut [[Kimmo Pohjonen]]<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Kimmo Pohjonen| Julkaisu = Folk Roots magazine| Ajankohta = Jan/Feb 1999| Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = http://www.rootsworld.com/rw/finland/kimmo.html| www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 17.12.2009| Kieli = {{en}}| Lopetusmerkki = }}</ref>, sekä [[Veli Kujala]], joka kehitti [[mikrointervalli|neljäsosasävelaskelille]] viritetyn harmonikan ja kantaesitti sille tehdyn konserton syyskuussa 2008<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.accordions.com/news.aspx?d=22-Aug-2008| Nimeke = Veli Kujala performd concerto premiere Amsterdam, Netherlands| Tekijä = Rob Howard| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Accordion Weekly News| Ajankohta = 22.8.2008| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Accordions Worldwide| Viitattu = 16.12.2009| Kieli = {{en}}}}</ref>. Vuonna 2009 Suomen harmonikkaliittoon kuului noin 4 500 henkilöjäsentä.<ref name=shl/>
== Harmonikan valmistus ==
=== Harmonikanvalmistajat ===
[[Tiedosto:A convertor free-bass piano-accordion and a Russian bayan.jpg|pienoiskuva|Kaksi melodiabassoharmonikkaa: italialainen ''Victoria'', jossa diskanttipuolella pianokoskettimisto, sekä venäläinen ''Jupiter''-bajan. (A World of Accordions Museumin kokoelma, Superior, Wisconsin, USA.)]]
Harmonikkoja valmistetaan nykyisin eri puolella maailmaa eri muodoissaan useissa kymmenissä harmonikkatehtaissa. Useampia teollisia harmonikanvalmistajia toimii ainakin [[Italia]]ssa, [[Saksa]]ssa, [[Venäjä]]llä, [[Ranska]]ssa ja [[Kiina]]ssa. Näiden Lisäksi soittimia valmistetaan ainakin myös [[Alankomaat|Alankomaissa]], [[Belgia]]ssa, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]], [[Irlanti|Irlannissa]], [[Itävalta|Itävallassa]], [[Sveitsi]]ssä ja [[Tšekki|Tšekissä]].<ref name="NewGrove"/><ref name="manuf">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.accordionlinks.com/manufacturer.cfm| Nimeke = Manufacturers and Brands| Tekijä = Jeroen Nijhof| Julkaisu = www.accordionlinks.com| Ajankohta = 2007| Viitattu = 22.3.2008| Kieli = {{en}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20070526095909/http://www.accordionlinks.com/manufacturer.cfm| arkistoitu = 26.5.2007}}</ref> Myös muissa maissa, kuten Suomessa, on pieniä määriä erityyppisiä harmonikkoja käsityönä valmistavia ja korjaavia käsityöammattilaisia.<ref name="manuf"/> Työvoima- ja materiaalikustannusten kasvu on heikentänyt monen perinteisen harmonikanvalmistajan kannattavuutta ja teollinen harmonikanvalmistus on alkanut keskittyä viime vuosikymmeninä. Huomattavimpana tapahtumana voidaan mainita saksalaisen [[Hohner]]in myynti ulkopuolisille investoijille. Entisen [[Saksan demokraattinen tasavalta|DDR:n]] alueella [[Klingenthal]]issa toiminut Weltmeister yksityistettiin ja tunnetaan nykyisin nimellä Harmona.<ref name="NewGrove"/>
Tärkein harmonikantuotantomaa on yhä Italia ja siellä etenkin [[Castelfidardo]]n kaupunki, jossa toimii kymmenittäin isoja ja pienempiä harmonikkojen ja niiden osien valmistajia, kuten Borsini, Bugari, Castagnari, Excelsior, Menghini, [[Pigini]], Scandalli, Victoria ja Zero Sette. Monet valmistajat tekevät harmonikkoja ja harmonikanosia eri nimillä eri maiden maahantuojien omille tuotemerkeille.<ref name="NewGrove"/> Esimerkiksi Suomessa myytävät ''Lasse Pihlajamaa'' -harmonikat valmistaa Pigini.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lassepihlajamaa.fi/hanurit/hanurit.html| Nimeke = Lasse Pihlajamaa Special harmonikat| Tekijä = | Julkaisu = www.lassepihlajamaa.fi| Julkaisija = Lasse Pihlajamaa Oy| Viitattu = 22.3.2008| arkisto = https://web.archive.org/web/20080311185757/http://www.lassepihlajamaa.fi/hanurit/hanurit.html| arkistoitu = 11.3.2008}}</ref> [[Yhdysvallat|Yhdysvaltalaisomistuksessa]] olevista nykyisistä ja entisistä harmonikkamerkeistä ainakin Bell, Castiglione, Colombo, Excelsior, Gabanelli, Giulietti, Imperial, Iorio, Kuchar, Lo Duca, Mervar, Modern, Monarch, Nobe, Pancordion, Petosa, Silvertone, Titano, Video ja [[Wurlitzer]] on valmistettu Italiassa. Monet amerikkalaisetkin valmistajat, kuten Christy Hengel, käyttävät italialaisia kielisarjoja.<ref name="NewGrove"/>
Pisimmälle kehitetyiksi länsimaisiksi näppäinharmonikoiksi on mainittu Piginin ''Mythos''- ja ''Super Bayan'' -mallit ja Hohnerin ''Gola''- ja ''Morino''-merkit. Viimeksi mainituista jopa 1950- ja 1960-luvuilla valmistetut soittimet ovat säilyttäneet arvonsa keräilijöiden ja soittajien suosimina. Arvostetuin venäläinen [[bajan-harmonikka]]malli ja -valmistaja lienee [[Jupiter (harmonikka)|Jupiter]], joka on tehnyt viime aikoina myös yhteistyötä Piginin kanssa juuri Mythos-mallin kehittämiseksi.<ref name="NewGrove"/>.
[[Suomen harmonikkaliitto]]on kuuluu noin sata alueellista harmonikkakerhoa ja -yhdistystä (2009).<ref name=shl/>
{{ääninäytelaatikko
== Audio ==
| otsikko = Ääninäyte
{{kuuntele
| tiedostonimitiedosto =Kwintet.ogg
| otsikkonimi =Osa ''Figaron häiden'' alkusoitosta harmonikkaorkesterin soittamana.
| kuvaus =Puolalainen harmonikkayhtye ''Warsaw Accordion Quintet'' esittää osan [[W.A. Mozart]]in ''[[Figaron häät|Figaron häiden]] alkusoitosta.''
}}
* [http://www.vapaalehdykka.net/ Vapaalehdykka.net – suomalainen harmonikan historiaan ja tekniikkaan erikoistunut sivusto]
* [http://www.accordions.com/cia/ Confédération Internationale des Accordéonistes]
* [https://accordionchords.com/ AccordionChords.com - Stradella Bass System & Piano Accordion Chord Charts]
{{Metatieto}}
|
