Al-Baqara
Al-Baqara (arab. سورة البقرة, al-Baqara, suom. Lehmän suura) on Koraanin toinen suura. Siinä on 286 säettä, mikä tekee siitä Koraanin pisimmän. Muwatta al-Malik sisältää hadithin, jonka mukaan Abdullah ibn Umarilta kesti kahdeksan vuotta oppia suura ulkoa.[1] Suuran arvostusta kuvaa at-Tirmidhin hadith: "Jumalan lähettiläs sanoi: '- - Saatana ei astu taloon, missä luetaan Lehmän suuraa'. " [2]
Sisältö
muokkaaSisällön painopisteenä on kristittyjä ja ennen kaikkea juutalaisia vastaan suunnattu arvostelu. Suura koostuu monista katkelmista, jotka eivät liity toisiinsa. Suura sisältää lainsäädäntöä ja kertoo vanhatestamentillisia tarinoita Adamista, Mooseksesta ja Abrahamista. Pääteemoihin kuuluu kehotus uskoa Jumalaan ja varoittaminen Jumalan rangaistuksesta. Suura päättyy eräänlaiseen Isä Meidän -rukoukseen. Suuran nimi tulee siinä kerrotusta tarinasta, joka on peräisin Toorasta ja kertoo virheettömästä lehmästä, jonka Mooses kehottaa teurastamaan (2:67–74).
Mystiset kirjaimet
muokkaaSuura alkaa jakeella 1, joka kuuluu: "ALM" (luetaan Alif, Lääm, Miim). Kaikkiaan 29 suuraa alkaa mystisillä kirjaimilla, joiden merkitystä on satoja vuosia yritetty selittää. Kuusi suuraa alkaa kirjaimilla ALM: 2, 3, 29, 30, 31 ja 32.[3]
Tabari kirjoitti 900-luvulla kirjaimista pitkän esseen, jossa hän kävi läpi erilaisia ehdotettuja ratkaisuja. Niihin kuuluivat ehdotukset, että kyseessä olisi Jumalan tai suuran nimi, Koraanin nimi, Jumalan ominaisuus, valafromula, jokaisella kirjaimella olisi oma merkitys, kyseessä on avauslause, kirjaimilla on numeroarvo, kyseessä olisi salaisuus jne. Tabari asettuu sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka koostuu useista merkityksistä, joihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja niin edelleen.[4]
Jaakko Hämeen-Anttila asettuu valaformulan kannalle.[5] Christoph Luxenberg etsii ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kristillisissä kirkoissa hetkijumalanpalvelus koostuu edelleen psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Kun käytössä ovat yksittäiset kirjaimet, ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin ja kirjainyhdistelmät voisivat olla lyhenteitä. ALM on Abu Musa al-Haririn mukaan lyhenne arameankielisestä lauseesta ”Herra puhui minulle” (emar lii Maaryaa). Lause esiintyy usein Vanhassa Testamentissa.[3]
Valtaistuimen jae
muokkaa
Lehmän suuran jae 255 on Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin yleisimmin lainattuja. Se tunnetaan "Valtaistuimen jakeena", joka sisältää tiivistetysti Koraanin jumalakuvan.[6] Tabari antaa siitä 900-luvulla useita sivuja pitkän selityksen, jossa jokainen yksityiskohta käydään läpi.[7] Jae muun muassa kritisoi kristittyjen esirukouskäytäntöä, jossa pyhimystä pyydetään rukoilemaan syntisen puolesta: "Kuka voisi Hänen luonaan puhua toisen puolesta ilman Hänen lupaansa?" Tabari toteaa, että Jumala vastaa tähän: "kenenkään muun kuin Minun rukoilemiseni ei ole sopivaa. Älkää siis rukoilko epäjumalankuvia (idoleita)... koska niistä ei ole teille hyötyä." [8] Teksti osoittaa, että myös kristilliset pyhimyspatsaat olivat muslimeille epäjumalankuvia.
"Uskonnossa ei ole pakkoa" Kuuluisaksi on tullut myös suuran jae 256, jonka tavallisesti katsotaan kertovan, että islam hyväksyy uskonnonvapauden:
Uskonnossa (diin) ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä.
Lause löytyy vuonna 708 Damaskokseen rakennetun umaijadipyhäkön seinäkirjoituksesta, mikä on sen varhaisin havaittu esiintymiskerta. Orientalisti Patricia Crone esittää useita islamilaisia tulkintoja säkeelle.[9] Al-Tabari selitti 900-luvulla säkeiden liittyvän siihen, että juutalaiset ja kristityt Medinan asukkaat olivat yrittäneet tehdä lapsistaan muslimeita. Muhammed olisi tällöin saanut ilmoituksen, joka kieltää tällaisen käännyttämisen. Ibn Kathir 1300-luvulla jakaa tämän käsityksen ja kertoo jakeen tarkoittavan ettei ketään pidä pakottaa kääntymään islamiin, sillä islamiin sisältyvä totuus on selkeä ja ilmeinen.[10] Patricia Crone torjuu käsityksen, että kyseessä olisi uskonnonvapauden julistus.[9] Suomessa Jaakko Hämeen-Anttila katsoo myös, että uskonnonvapaus ei kuulu islamiin kuin hyvin rajoitetusti.[11]
Uusimman selityksen on antanut Christoph Luxenberg. Hän uskoo, että Damaskoksen pyhäkön arabiankielinen seinäkirjoitus on luettu väärin. Tekstissä esiintyvä sana diin ei tarkoita uskontoa, vaan totuutta tai pyhiä kirjoituksia. Uskonnon käsitettä ei keskiajalla ollut vielä olemassa. Tekstin oikea käännös ei ole ”uskonnossa ei ole pakkoa” vaan, ”totuutta ei voi kieltää”. Kirjoitus on hallitsija al-Walidin esittämä kehotus seurata hänen esittämäänsä "oikeaa tietä". Totuutta ei voinut kieltää sen takia, että oikea ja väärä oli selvästi erotettu toisistaan.[12]
Suuran päätösrukous
muokkaaLehmän suura loppuu päätösrukoukseen (jakeet 285–286), jossa on kaikuja kristillisestä Isä meidän -rukouksesta sekä katolisen messun Kyrie eleison -rukouksesta ("sääli meitä, anna meille anteeksi ja armahda meitä" ). Al-Bukharin hadithin mukaan, "Profeetta sanoi: jos joku lausuu Lehmän suuran kaksi jaetta illalla, se riittää hänelle." [13]
Lehmän suuran historiaa
muokkaaSuura kuuluu Gustav Weilin ja Theodor Nöldeken ikäluokituksen mukaan medinalaisiin suuriin, mikä tarkoittaa sen edustavan Koraanin nuorempaa kerrosta.[6]
Lehmän suura mainitaan ensimmäisen kerran Johannes Damaskolaisen (k. 749) kirjoittamassa teoksessa Tiedon lähde luvussa harhaopeista (De Haeresibus), jossa kuvaillaan "ismaeliittien taikauskoa" (superstition of ishmaelites). [14] Johannes Damaskolainen oli varhainen kirkkoisä, joka toimi virkamiehenä Damaskoksen kalifihovissa. Tekstin aitoutta on epäilty, koska pituuden ja tyylin suhteen arabeja koskeva osuus ei sovi kokonaisuuteen. [15] Kirjoittaja ei puhu vielä islamista eikä mainitse Koraania yhtenä kirjana, vaan tunnistaa ainoastaan sen erillisiä osia:
Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja [= Naisten suura], sitten on kirja Jumalan kameli [=?] - - edelleen Pöydän kirja [=Pöydän suura] ja edelleen Hiehon kirja [= Lehmän suura].[14]
Tekstin perusteella on esitetty arvelu, että tuohon aikaan Koraani ei olisi vielä ollut yhtenäinen teos, vaan suurat olisivat liikkuneet itsenäisinä teoksina.[15] Suuraa nimeltä "Jumalan kameli" ei ole löydetty, mutta sen sisältöä on ennallistettu eräistä Koraanin kohdista.
Sormusrakenne
muokkaaKoraanin suurissa 2 (Lehmän suura) ja 5 (Pöydän suura) on havaittu symmetristä sommittelua, jota on kutsuttu suurien "sormusrakenteeksi". [16] Vastaavaa sommittelua, joka kirjallisuudentutkimuksessa tunnetaan kiasmina,[17] on löydetty 1. Mooseksen kirjan Abraham-kertomuksesta.[18]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. (6. p) Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8
- Lehmän suura
- Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2
- Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
muokkaa- ↑ al-Malik: Muwatta Malik. The Quran. Book 15, Hadith 11 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
- ↑ Jami' at-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Vol. 5, Book 42, Hadith 2877. sunnah.com.
- ↑ a b Luxenberg, 2008, s. 446, 449
- ↑ Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume I, s. 477–494. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, (ei vl.).
- ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 16. Basam Books, 1997.
- ↑ a b Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 14. Basam Books, 1997.
- ↑ Tabari: The Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I., s. 163–178. The Royal Aal al-Bayt Institut for Islamic Thought, Ei vuosilukua.
- ↑ Tabari (ei vl.) s. 170
- ↑ a b Patricia Crone: No pressure, then: religious freedom in Islam OpenDemocracy. 7.11.2009.
- ↑ Ibn Kathir: Tafsir ibn Kathir archive.org.
- ↑ Hämeen-Anttila, 1999, s. 11
- ↑ Ohlig, K-H.: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 263. Prometheus, 2013.
- ↑ al-Bukhari: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. Sunan al-Bukhari. Vol. 6, Book 61, Hadith 530 sunnah.com.
- ↑ a b St. John of Damascus’s Critique of Islam Orthodox Christian Information Center. Viitattu 12.5. 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 238. Prometheus Books, 2003.
- ↑ Ernst, 2011, s. 223-228
- ↑ kiasmi Tieteen termipankki. 6.4.2017. Viitattu 29.12.2022.
- ↑ Gary Rendsburg: Abraham’s Spiritual Journey – A Chiasm that Climaxes with the Akedah The Torah-com. Viitattu 29.12.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa
| Edeltävä suura: al-Fatiha |
Koraanin suurat | Seuraava suura: Al Imran |
| al-Baqara | ||
|
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 | ||