tarttuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tarttua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtɑrtːuminen/, [ˈt̪ɑ̝rt̪ːuˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): tart‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

tarttuminen

  1. verbal noun of tarttua
    1. transmission, infection

Declension

[edit]
Inflection of tarttuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tarttuminen tarttumiset
genitive tarttumisen tarttumisten
tarttumisien
partitive tarttumista tarttumisia
illative tarttumiseen tarttumisiin
singular plural
nominative tarttuminen tarttumiset
accusative nom. tarttuminen tarttumiset
gen. tarttumisen
genitive tarttumisen tarttumisten
tarttumisien
partitive tarttumista tarttumisia
inessive tarttumisessa tarttumisissa
elative tarttumisesta tarttumisista
illative tarttumiseen tarttumisiin
adessive tarttumisella tarttumisilla
ablative tarttumiselta tarttumisilta
allative tarttumiselle tarttumisille
essive tarttumisena tarttumisina
translative tarttumiseksi tarttumisiksi
abessive tarttumisetta tarttumisitta
instructive tarttumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tarttuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds