ilma

See also: Ilma

Estonian

Preposition

ilma

1. (governs the abessive) without

Noun

ilma

1. genitive singular of ilm
2. partitive singular of ilm
3. illative singular of ilm

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *ilma (“air, sky, weather”), from Proto-Uralic *ilma (“sky, weather, god”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmɑ/, [ˈilmɑ̝]
• Rhymes: -ilmɑ
• Hyphenation^(key): il‧ma

Noun

ilma

1. air
   • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 1:107-112:

     Olipa impi, ilman tyttö,

     She, the virgin of the air

2. weather

   Synonym: sää

   Millainen ilma tänään on?

   How is the weather today?

Declension

Inflection of ilma (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		ilma	ilmat
genitive		ilman	ilmojen
partitive		ilmaa	ilmoja
illative		ilmaan	ilmoihin
		singular	plural
nominative		ilma	ilmat
accusative	nom.	ilma	ilmat
	gen.	ilman
genitive		ilman	ilmojen ilmain rare
partitive		ilmaa	ilmoja
inessive		ilmassa	ilmoissa
elative		ilmasta	ilmoista
illative		ilmaan	ilmoihin
adessive		ilmalla	ilmoilla
ablative		ilmalta	ilmoilta
allative		ilmalle	ilmoille
essive		ilmana	ilmoina
translative		ilmaksi	ilmoiksi
abessive		ilmatta	ilmoitta
instructive		—	ilmoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ilma (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ilmani ilmani accusative nom. ilmani ilmani gen. ilmani genitive ilmani ilmojeni ilmaini rare partitive ilmaani ilmojani inessive ilmassani ilmoissani elative ilmastani ilmoistani illative ilmaani ilmoihini adessive ilmallani ilmoillani ablative ilmaltani ilmoiltani allative ilmalleni ilmoilleni essive ilmanani ilmoinani translative ilmakseni ilmoikseni abessive ilmattani ilmoittani instructive — — comitative — ilmoineni second-person singular possessor singular plural nominative ilmasi ilmasi accusative nom. ilmasi ilmasi gen. ilmasi genitive ilmasi ilmojesi ilmaisi rare partitive ilmaasi ilmojasi inessive ilmassasi ilmoissasi elative ilmastasi ilmoistasi illative ilmaasi ilmoihisi adessive ilmallasi ilmoillasi ablative ilmaltasi ilmoiltasi allative ilmallesi ilmoillesi essive ilmanasi ilmoinasi translative ilmaksesi ilmoiksesi abessive ilmattasi ilmoittasi instructive — — comitative — ilmoinesi first-person plural possessor singular plural nominative ilmamme ilmamme accusative nom. ilmamme ilmamme gen. ilmamme genitive ilmamme ilmojemme ilmaimme rare partitive ilmaamme ilmojamme inessive ilmassamme ilmoissamme elative ilmastamme ilmoistamme illative ilmaamme ilmoihimme adessive ilmallamme ilmoillamme ablative ilmaltamme ilmoiltamme allative ilmallemme ilmoillemme essive ilmanamme ilmoinamme translative ilmaksemme ilmoiksemme abessive ilmattamme ilmoittamme instructive — — comitative — ilmoinemme second-person plural possessor singular plural nominative ilmanne ilmanne accusative nom. ilmanne ilmanne gen. ilmanne genitive ilmanne ilmojenne ilmainne rare partitive ilmaanne ilmojanne inessive ilmassanne ilmoissanne elative ilmastanne ilmoistanne illative ilmaanne ilmoihinne adessive ilmallanne ilmoillanne ablative ilmaltanne ilmoiltanne allative ilmallenne ilmoillenne essive ilmananne ilmoinanne translative ilmaksenne ilmoiksenne abessive ilmattanne ilmoittanne instructive — — comitative — ilmoinenne third-person possessor singular plural nominative ilmansa ilmansa accusative nom. ilmansa ilmansa gen. ilmansa genitive ilmansa ilmojensa ilmainsa rare partitive ilmaansa ilmojaan ilmojansa inessive ilmassaan ilmassansa ilmoissaan ilmoissansa elative ilmastaan ilmastansa ilmoistaan ilmoistansa illative ilmaansa ilmoihinsa adessive ilmallaan ilmallansa ilmoillaan ilmoillansa ablative ilmaltaan ilmaltansa ilmoiltaan ilmoiltansa allative ilmalleen ilmallensa ilmoilleen ilmoillensa essive ilmanaan ilmanansa ilmoinaan ilmoinansa translative ilmakseen ilmaksensa ilmoikseen ilmoiksensa abessive ilmattaan ilmattansa ilmoittaan ilmoittansa instructive — — comitative — ilmoineen ilmoinensa

Derived terms

• Ilma
• ilmaantua
• ilmailla
• ilmainen
• ilmaista
• ilman
• Ilmanen
• Ilmari
• Ilmarinen
• ilmastaa
• ilmasto
• ilmastua
• ilmata
• Ilmatar
• ilmaton
• ilmava
• ilme
• Ilmi
• ilmi
• Ilmo
• ilmoinen
• ilmoitse
• ilmoittaa
• pahan ilman lintu

 

compounds

• ahtoilma
• hengitysilma
• huokosilma
• huoneilma
• ilma-akrobatia
• ilma-alus
• ilmaannousu
• ilma-ase
• ilma-aukko
• ilmafriteerauskeitin
• ilmahaude
• ilmahehku
• ilmaherruus
• ilmahoito
• ilmahormi
• ilmahuokonen
• ilmahyökkäys
• ilmahälytys
• ilmaisku
• ilmajarru
• ilmajarrutus
• ilmajohto
• Ilmajoki
• ilmajoukko
• ilmajousi
• ilmajousitus
• ilmajuoppo
• ilmajuuri
• Ilmajärvi
• ilmajäähdytin
• ilmajäähdytteinen
• ilmajäähdytys
• ilmakaapeli
• ilmakaasu
• ilmakammio
• ilmakartoitus
• ilmakehä
• ilmakeitin
• ilmakerros
• ilmakiekko
• ilmakiharrin
• ilmakirje
• ilmakitara
• ilmakivääri
• ilmakuiva
• ilmakuivain
• ilmakuivata
• ilmakuivattaa
• ilmakuivatus
• ilmakuivaus
• ilmakuljetus
• ilmakulkuneuvo
• ilmakumipyörä
• ilmakumirengas
• ilmakuoppa
• ilmakupla
• ilmakuva
• ilmakuvata
• ilmakuvaus
• ilmakylpy
• ilmakäytävä
• ilmalaakeri
• ilmalainausmerkki
• ilmalaiva
• ilmalasta
• ilmalauta
• ilmalento
• ilmaliikenne
• ilmalukko
• ilmalämmitys
• ilmalämpöpumppu
• ilmamaali
• ilmamassa
• ilmamäärä
• ilmanala
• ilmanhenki
• ilmanherruus
• ilmankansi
• ilmankierto
• ilmankosteus
• ilmankostutin
• ilmankostutus
• ilmankuivaaja
• ilmankuivain
• ilmanlaatu
• ilmanohjain
• ilmanopeus
• ilmanotto
• ilmanpaine
• ilmanpitävä
• ilmanpoisto
• ilmanpuhallin
• ilmanpuhdistin
• ilmanraikaste
• ilmanraikastin
• ilmansaaste
• ilmansulku
• ilmansuodatin
• ilmansuojelu
• ilmansuunta
• ilmanvaihto
• ilmanvastus
• ilmaontelo
• ilmapakoinen
• ilmapallo
• ilmapatja
• ilmapatsas
• ilmaperspektiivi
• ilmapiika
• ilmapiiri
• ilmapistooli
• ilmapumppu
• ilmapuntari
• ilmapuolustus
• ilmapurjehdus
• ilmapussi
• ilmaputki
• ilmapyörre
• ilmapöhö
• ilmarako
• ilmarata
• ilmarengas
• ilmarinta
• ilmarosvo
• ilmarosvous
• ilmasilta
• ilmasipuli
• ilmasodankäynti
• ilmasota
• ilmasulku
• ilmasuoja
• ilmasuojelu
• ilmataistelu
• ilmataisteluohjus
• ilmatankkaus
• ilmatankkeri
• ilmatasku
• ilmatie
• ilmatiede
• ilmatiehyt
• ilmatieteilijä
• ilmatiivis
• ilmatila
• ilmatoiminta
• ilmatorjunta
• ilmatorvi
• ilmatuki
• ilmatyhjiö
• ilmatyyny
• ilmatähystys
• ilmatäytteinen
• ilmaurheilu
• ilmavaara
• ilmavaivat
• ilmavalokuva
• ilmavalokuvaus
• ilmavalvonta
• ilmavarsi
• ilmavasara
• ilmaveivi
• ilmaverho
• ilmaverso
• ilmavirta
• ilmavirtaus
• ilmavoima
• ilmavoimat
• ilmavoitto
• ilmavuoto
• ilmaväli
• ilmaväylä
• ilmaylivoima
• ilmaääni
• Ilmoniemi
• jumalanilma
• jäteilma
• jäähdytysilma
• kalailma
• keskuslämmitysilma
• kevätilma
• kierrätysilma
• kiertoilma
• koiranilma
• korvausilma
• kuumailmapallo
• kuumailmapuhallin
• kylmäilmapuhallin
• lämminilmakuivaamo
• lämminilmakuivuri
• lämminilmapuhallin
• maailma
• meri-ilma
• myrskyilma
• pahanilmanlintu
• paineilma
• pakkasilma
• palamisilma
• poistoilma
• poistoilmalämpöpumppu
• polaari-ilma
• poutailma
• puhallusilma
• pyryilma
• raitisilma
• rajuilma
• sadeilma
• siirtoilma
• sisäilma
• suojailma
• syysilma
• tuloilma
• ukkosenilma
• ukkosilma
• ukonilma
• ulkoilma
• ulkoilmassa
• ulospuhallusilma
• vesi-ilmalämpöpumppu
• vuoristoilma
• yläilma
• yöilma

 

See also

• keli

Further reading

• “ilma”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• Mali, Mila, lima, mali

Icelandic

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɪlma/
• Rhymes: -ɪlma

Verb

ilma (weak verb, third-person singular past indicative ilmaði, supine ilmað)

1. (intransitive) to smell pleasant, to give off a pleasant scent

Conjugation

ilma — active voice (germynd)

infinitive (nafnháttur)		að ilma
supine (sagnbót)		ilmað
present participle (lýsingarháttur nútíðar)		ilmandi
	indicative (framsöguháttur)			subjunctive (viðtengingarháttur)
present (nútíð)	ég ilma	við ilmum	present (nútíð)	ég ilmi	við ilmum
	þú ilmar	þið ilmið		þú ilmir	þið ilmið
	hann, hún, það ilmar	þeir, þær, þau ilma		hann, hún, það ilmi	þeir, þær, þau ilmi
past (þátíð)	ég ilmaði	við ilmuðum	past (þátíð)	ég ilmaði	við ilmuðum
	þú ilmaðir	þið ilmuðuð		þú ilmaðir	þið ilmuðuð
	hann, hún, það ilmaði	þeir, þær, þau ilmuðu		hann, hún, það ilmaði	þeir, þær, þau ilmuðu
imperative (boðháttur)	ilma (þú)	ilmið (þið)
	Forms with appended personal pronoun
	ilmaðu	ilmiði *
* Spoken form, usually not written; in writing, the unappended plural form (optionally followed by the full pronoun) is preferred.

Synonyms

• (to smell pleasant): anga

Derived terms

• ilmandi (“pleasant-smelling”)
• ilmur (“pleasant scent”)

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *ilma, from Proto-Uralic *ilma. Cognates include Finnish ilma and Estonian ilm.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈilmɑ/, [ˈiɫm]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈilmɑ/, [ˈiɫmɑ]
• Rhymes: -ilm, -ilmɑ
• Hyphenation: il‧ma

Noun

ilma

1. weather
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 29:

     Egle oli hyvä ilma.

     Yesterday the weather was good.

Declension

Declension of ilma (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	ilma	ilmat
genitive	ilman	ilmoin
partitive	ilmaa	ilmoja
illative	ilmaa	ilmoi
inessive	ilmaas	ilmois
elative	ilmast	ilmoist
allative	ilmalle	ilmoille
adessive	ilmaal	ilmoil
ablative	ilmalt	ilmoilt
translative	ilmaks	ilmoiks
essive	ilmanna, ilmaan	ilmoinna, ilmoin
exessive1)	ilmant	ilmoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (obsolete) sää

Derived terms

• ilmahtua
• ilmalintu
• ilmolintu
• maailma

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈilmɑ/, [ˈiɫm]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈilmɑ/, [ˈiɫmɑ]
• Rhymes: -ilm, -ilmɑ
• Hyphenation: il‧ma

Preposition

ilma (+ partitive)

1. Alternative form of ilman
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Määk siä șkouluu - sanoi Semon däädä, ilma sinnua saamma aikoo.

     Go to school - said uncle Semon, we'll get by without you.

References

• Fedor Tumansky (1790) “има ^[sic]”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 677
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 91
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[3], →ISBN, page 15

Karelian

Regional variants of ilma

North Karelian (Viena)	ilma
South Karelian (Tver)	ilma

Etymology

From Proto-Finnic *ilma. Cognates include Finnish ilma and Veps il'm.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmɑ/
• Hyphenation: il‧ma

Noun

ilma (genitive ilman, partitive ilmua)

1. (North Karelian or dialectal) air
2. (North Karelian or dialectal) Synonym of šiä (“weather”)
3. (South Karelian or dialectal) Synonym of muailma (“world”)

Declension

Viena Karelian declension of ilma (type 4/kala, no gradation)
	singular	plural
nominative	ilma	ilmat
genitive	ilman	ilmojen
partitive	ilmua	ilmoja
illative	ilmah	ilmoih
inessive	ilmašša	ilmoissa
elative	ilmašta	ilmoista
adessive	ilmalla	ilmoilla
ablative	ilmalta	ilmoilta
translative	ilmakši	ilmoiksi
essive	ilmana	ilmoina
comitative	—	ilmoineh
abessive	ilmatta	ilmoitta

Tver Karelian declension of ilma (type 4/kala no gradation)
	singular	plural
nominative	ilma	ilmat
genitive	ilman	ilmoin
partitive	ilmua	ilmoida
illative	ilmah	ilmoih
inessive	ilmašša	ilmoissa
elative	ilmašta	ilmoista
adessive	ilmalla	ilmoilla
ablative	ilmalda	ilmoilda
translative	ilmakši	ilmoiksi
essive	ilmana	ilmoina
comitative	ilmanke	ilmoinke
abessive	ilmatta	ilmoitta

Possessive forms of ilma
1st person	ilmani
2nd person	ilmaš
3rd person	ilmah
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

Synonyms

• (South Karelian) vozduha

Derived terms

• muailma

 

References

• A. V. Punzhina (1994) “ilma”, in Словарь карельского языка (тверские говоры) [Dictionary of the Karelian language (Tver dialects)], →ISBN
• P. Zaykov, L. Rugoyeva (1999) “ilma”, in Карельско-Русский словарь (Северно-Карельские диалекты) [Karelian-Russian dictionary (North Karelian dialects)], Petrozavodsk, →ISBN
• Pertti Virtaranta, Raija Koponen (2009) “ilma”, in Marja Torikka, editor, Karjalan kielen sanakirja‎^[4], Helsinki: Kotus, →ISSN
• I. Novak, I. Komissarova (2019) Miun harpaukšet karielan kieleh, Periodika, →ISBN, page 172

Maltese

Etymology

From Arabic الْمَاء (al-māʔ), from مَاء (māʔ, “water”) with fused definite article اَل (al-).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɪl.ma/

Noun

ilma m (plural ilmijiet)

1. water

   ilma baħar ― sea water

   ilma ċar ― clear water

   ilma effervixxenti ― fizzy water

   ilma fin ― pure water

   ilma ġieri ― running water

   ilma ħelu ― fresh water

   ilma kiesaħ ― cold water

   ilma mbierek ― holy water

   ilma mieġi ― brackish water

   ilma qiegħed ― stagnant water

   ilma minerali ― mineral water

Derived terms

• ilma żahar
• milwiem (lewliemi)

 

Oromo

Etymology

From Proto-Cushitic. Cognates include Somali ilmo (“child(ren)”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ɪlmɐ/

Noun

ilma

1. son

Võro

Etymology

Genitive singular form of ilm.

Preposition

ilma

1. without

Derived terms

• ilmakäänüs

Votic

Etymology

Compare Estonian ilma, Finnish ilman and Ingrian ilman.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈilmɑː/, [ˈiɫmɑ]
• Rhymes: -ilmɑː
• Hyphenation: il‧ma

Preposition

ilma

1. (~ + partitive) without

Noun

ilma

1. inflection of ilmõ:
   1. genitive singular
   2. partitive singular
   3. illative singular

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “ilmaa”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn