[go: up one dir, main page]

Danish

edit

Etymology

edit

From Old Danish helse, from Old Norse heilsa, from Proto-Germanic *hailisōną (to salute, beseech), cognate with Swedish hälsa (to greet), English halse (to salute), Old High German heilisōn (to predict).

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /hilsə/, [ˈhilsə]

Verb

edit

hilse (past tense hilste, past participle hilst)

  1. to greet
  2. to give one's regards to
    Hils hende fra mig.
    Give her my best.

Conjugation

edit
edit

References

edit

Finnish

edit

Etymology

edit

Uncertain, possibly sound-symbolic[1]

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈhilseˣ/, [ˈhils̠e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ilse
  • Syllabification(key): hil‧se

Noun

edit

hilse

  1. dandruff

Declension

edit
Inflection of hilse (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative hilse hilseet
genitive hilseen hilseiden
hilseitten
partitive hilsettä hilseitä
illative hilseeseen hilseisiin
hilseihin
singular plural
nominative hilse hilseet
accusative nom. hilse hilseet
gen. hilseen
genitive hilseen hilseiden
hilseitten
partitive hilsettä hilseitä
inessive hilseessä hilseissä
elative hilseestä hilseistä
illative hilseeseen hilseisiin
hilseihin
adessive hilseellä hilseillä
ablative hilseeltä hilseiltä
allative hilseelle hilseille
essive hilseenä hilseinä
translative hilseeksi hilseiksi
abessive hilseettä hilseittä
instructive hilsein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hilse (Kotus type 48/hame, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hilseeni hilseeni
accusative nom. hilseeni hilseeni
gen. hilseeni
genitive hilseeni hilseideni
hilseitteni
partitive hilsettäni hilseitäni
inessive hilseessäni hilseissäni
elative hilseestäni hilseistäni
illative hilseeseeni hilseisiini
hilseihini
adessive hilseelläni hilseilläni
ablative hilseeltäni hilseiltäni
allative hilseelleni hilseilleni
essive hilseenäni hilseinäni
translative hilseekseni hilseikseni
abessive hilseettäni hilseittäni
instructive
comitative hilseineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hilseesi hilseesi
accusative nom. hilseesi hilseesi
gen. hilseesi
genitive hilseesi hilseidesi
hilseittesi
partitive hilsettäsi hilseitäsi
inessive hilseessäsi hilseissäsi
elative hilseestäsi hilseistäsi
illative hilseeseesi hilseisiisi
hilseihisi
adessive hilseelläsi hilseilläsi
ablative hilseeltäsi hilseiltäsi
allative hilseellesi hilseillesi
essive hilseenäsi hilseinäsi
translative hilseeksesi hilseiksesi
abessive hilseettäsi hilseittäsi
instructive
comitative hilseinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hilseemme hilseemme
accusative nom. hilseemme hilseemme
gen. hilseemme
genitive hilseemme hilseidemme
hilseittemme
partitive hilsettämme hilseitämme
inessive hilseessämme hilseissämme
elative hilseestämme hilseistämme
illative hilseeseemme hilseisiimme
hilseihimme
adessive hilseellämme hilseillämme
ablative hilseeltämme hilseiltämme
allative hilseellemme hilseillemme
essive hilseenämme hilseinämme
translative hilseeksemme hilseiksemme
abessive hilseettämme hilseittämme
instructive
comitative hilseinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hilseenne hilseenne
accusative nom. hilseenne hilseenne
gen. hilseenne
genitive hilseenne hilseidenne
hilseittenne
partitive hilsettänne hilseitänne
inessive hilseessänne hilseissänne
elative hilseestänne hilseistänne
illative hilseeseenne hilseisiinne
hilseihinne
adessive hilseellänne hilseillänne
ablative hilseeltänne hilseiltänne
allative hilseellenne hilseillenne
essive hilseenänne hilseinänne
translative hilseeksenne hilseiksenne
abessive hilseettänne hilseittänne
instructive
comitative hilseinenne

Derived terms

edit
adjectives
verbs
compounds

References

edit
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

edit

Norwegian Bokmål

edit

Etymology

edit

From Old Norse heilsa, related to helse (health).

Verb

edit

hilse (imperative hils, present tense hilser, simple past hilste, past participle hilst, present participle hilsende)

  1. to greet (someone)
  2. to say hello ( / to) (someone)

Derived terms

edit

See also

edit

References

edit