emänain

Ingrian

Alternative forms

• emannain, emännain, emännäin

Etymology

From emä (“mother”) +‎ nain (“wife”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈemæˌnɑi̯ne/, [ˈe̞mæˌnɑi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈemæˌnɑi̯n/, [ˈe̞mæˌnɑi̯n]
• Rhymes: -ɑi̯n
• Hyphenation: e‧mä‧nain

Noun

emänain

1. Synonym of emäntä (“lady of the house”)

Declension

Declension of emänain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	emänain	emänaiset
genitive	emänaisen	emänaisiin
partitive	emänaista, emänaist	emänaisia
illative	emänaisee	emänaisii
inessive	emänaisees	emänaisiis
elative	emänaisest	emänaisist
allative	emänaiselle	emänaisille
adessive	emänaiseel	emänaisiil
ablative	emänaiselt	emänaisilt
translative	emänaiseks	emänaisiks
essive	emänaisenna, emänaiseen	emänaisinna, emänaisiin
exessive1)	emänaisent	emänaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 32